Sairaanhoitaja: Suosittelen potilaille joskus vaihtoehtohoitoja

”Ihmistä ei saa leimata tyhmäksi, jos hän hakee apua vaihtoehtohoidoista. Jos apua ei löydy lääkäristä, on sitä pakko hakea muualta”, toteaa sairaanhoitaja.

 

Kuopiossa työskentelevä sairaanhoitaja on seurannut Kaupunkilehdessä viime viikkojen aikana käytyä keskustelua uskomushoidoista. Dosentti Markku Myllykangas kritisoi lehden mielipidepalstalla funktionaalista lääketiedettä uskomuslääkinnäksi (Kaupunkilehti 29.4.) Seuraavan viikon mielipidepalstalla useampi kirjoittaja puolestaan kertoi omia kokemuksiaan, miten he ovat löytäneet apua vaihtoehtohoidoista.

Sairaanhoitaja otti yhteyttä Kaupunkilehteen ja haluaa kertoa omakohtaisesta kokemuksesta, miten lääketieteestä ei aina löydy vastauksia potilaiden ongelmiin. Hän haluaa kommentoida aihetta nimettömänä, sillä hän pelkää työpaikkansa puolesta. Käytämme hänestä tässä jutussa nimeä Emma.

Työkaverit luulivat alkoholistiksi

Emma on työskennellyt hoitoalalla 1980-luvulta saakka. Hän kärsi lähes 10 vuoden ajan säännöllisestä ripuloinnista, oksentelusta ja etovasta olosta. Vatsakivut olivat välillä sietämättömät.

– Oireeni olivat selittämättömät. Ruokailujen jälkeen jouduin usein juoksemaan oksentamaan. Jouduin olemaan toistuvasti poissa töistä. Työkaverit varmasti luulivat, että olen alkoholisti.

Emma haki ongelmaansa apua niin julkiselta kuin yksityiseltä lääkäriltä, mutta vuosiin kukaan ei löytänyt ongelmiin syytä.

– Tuntui, että kaikki keinot on jo käytetty. Tähystetty oli niin ylä- kuin alapäästä. Jossain vaiheessa lääkäritkin alkoivat väsähtämään ongelman etsimiseen. Moni lääkäri aloittikin toteamalla, että ”mitähän me keksittäisiin”.

Epäiltiin
mielen ongelmia

Kun oireille ei löytynyt syytä, alettiin vihjailla mielen ongelmia.

– Lääkärit alkoivat kysellä, että oletko stressaantunut ja masentaako.

Lääkärit myös epäilivät, että Emma hakee tarkoituksellisesti sairauslomaa.

– Se tuntui kamalalta, koska kivut olivat hirveät ja oireet olivat jatkuneet vuosikaudet.

Eräs lääkäri sai kommentillaan Emman lähes romahduspisteeseen.

– Hän tokaisi, että häntä ei minun vaivani kiinnosta. Olin pudota syvään railoon. Ulos mentyäni soitin miehelleni ja sanoin, että pitäisikö kävellä junan alle.

”Harva kysyy,
mitä kuuluu”

Lopulta, lähes 10 vuoden jälkeen eräs lääkäri keksi tehdä Emmalle varjoainekuvauksen. Siinä selvisi, että osa Emman suonista oli tukossa. Hänet leikattiin pian ja oireet alkoivat helpottaa, tosin kaikki kivut eivät vieläkään ole täysin loppuneet. Emma on kuitenkin helpottunut, että oireille löytyi konkreettinen syy.

Emman mielestä lääketiede ei aina anna vastauksia ihmisten ongelmiin, vaikka hänen tapauksessaan diagnoosi löytyikin sairaalasta. Hän on sairaanhoitajan työssään huomannut, että nykyaikana harvalla lääkärillä tai hoitajalla on aikaa kysyä potilaaltaan, mitä tälle kuuluu.

– Viime viikolla kysyin itse omalta potilaaltani, mitä hänelle kuuluu. Hän purskahti itkuun ja sanoi, ettei kukaan ole aiemmin kysynyt sitä häneltä.

”Lääketiedekin on uskomushoitoa”

Emma itse käyttää vaihtoehtohoitoja ja sanoo joskus suosittelevansa niitä myös potilailleen, jos näille ei ole muualta apua löytynyt. Siitä hän ei tosin kerro kollegoilleen.

– Lääketiede näkee potilaan vain fyysisenä olentona ja yhdestä vinkkelistä. Ja jos syitä oireille ei löydetä, helposti aletaan epäillä, että potilaan päässä on vikaa. Se saa monen potilaan ahdistumaan.

Emman mielestä Suomessakin pitäisi Keski-Euroopan tavoin ottaa lääketieteen rinnalle myös vaihtoehtohoitoja.

– Ihmistä ei saa leimata tyhmäksi, jos hän hakee apua vaihtoehtohoidoista. Jos apua ei löydy lääkäristä, on apua pakko hakea jostakin.

Emma sanoo, että vaihtoehtohoidoissa on paljon turhaa, mutta yhtä lailla paljon hyvääkin.

– Myös lääketiede on uskomushoitoa. Uskotaan, että joku lääke voi auttaa, mutta ei huomioida, että samalla lääke voi johtaa jonkun toisen elimen vajaatoimintaan. Ihmistä pitäisi katsoa kokonaisuutena.

 

Myllykangas: Uskomushoitoja suosittelevat hoitajat savustettava terveydenhuollosta

Terveyssosiologian dosentti Markku Myllykangas pitää pöyristyttävänä, jos hoitaja suosittelee vaihtoehtohoitoja potilailleen. Hän puhuu vaihtoehtohoitojen sijaan mieluummin uskomushoidoista, mieluiten puoskaroinnista.

– Uskomushoitoja potilailleen suosittelevat hoitajat pitäisi savustaa ulos terveydenhuollosta. On epäeettistä ja lääkintäetiikan vastaista suositella uskomushoitoja potilaille.

Myllykankaan mukaan vaihtoehtohoitoihin liitetty ”kokonaisvaltaisuus” tarkoittaa vain kokonaisvaltaista rahastamista vaikuttamattomilla, jopa vahingollisilla terapioilla.

– Vaikka valvotussa terveydenhuollossakin harrastetaan jonkin verran vilunkia, niin outohoidot pysyvät silti yhtä tehottomina huijauksina kuin ennenkin.