22 on 0,9 tai 111

Tutkimuksessa lääkettä saaneista kuoli 32 tuhatta ihmistä kohti viiden vuoden aikana. Lumelääkettä saaneista kuoli 41. Suhteellinen kuoleman riskin vähenemä oli siis 22 prosenttia. Absoluuttinen riskin vähenemä oli 0,9 prosenttia. NNT-luku, eli monenko piti syödä lääkettä, että yksi hyötyi välttäen kuoleman, oli 111. Kaikki kolme edellä mainittua lukua ovat oikeita. Mutta maalaavat hyvin erilaisen kuvan lääkkeen hyödystä.

Terveydenhuollossa prosenttilukuja tulisi välttää, kun potilaille kerrotaan jonkin lääkkeen hyödyistä ja haitoista. Iso osa potilaista ei tajua prosenteista mitään. Edellä mainittuun tutkimukseen liittyen taviksista valtaosa luuli, että 220 ihmistä tuhannesta vältti kuoleman lääkkeen ansiosta (oikea vastaus on 9). Potilaalle ei pidä kertoa, että hänellä on 30 prosentin todennäköisyys kuolla valtimotautiin seuraavien kymmenen vuoden aikana. On käytettävä selkokieltä. Että hänenlaisistaan kolme potilasta kymmenestä kuolee. Lisäksi on korostettava tuon tiedon epävarmuutta. Numerolukutaidottomuus vaivaa myös osaa lääkäreistä.

Jos käytetään pelkkiä suhteellisia prosentteja lääkkeen hyödyistä kerrottaessa, kyse on tahallisesta harhaan johtamisesta, tilastoilla valehtelemisesta. Lääketeollisuus liioittelee hyötyjä ja tarjoilee ne lääkäreille lähes aina suhteellisina lukuina. Mutta vähättelee haittoja ja kertoo niistä absoluuttisilla luvuilla. NNT-luvuista ei juuri hiiskuta. Koska esimerkiksi joitakin ennaltaehkäisyyn tarkoitettuja lääkkeitä pitää tuhansien ihmisten popsia, jotta yksi hyötyisi. Tätä yhtä hyötyjää ei koskaan saada selville.

Farmafirmat yrittävät myydä mahdollisimman paljon lääkkeitä. Firmojen likaisten temppujen osastojen juonimin metkuin.

Käytössä on paljon turvallisia, tehokkaita ja vaikuttavia lääkkeitä. Niistä osa on elintärkeitä. Kaikki lääkkeet aiheuttavat joillekin ihmisille jonkinasteisia haittavaikutuksia. Monet lääkkeet ovat osoittautuneet hyödyttömiksi. Pahimmillaan tappaviksi.

Potilaslaki velvoittaa terveydenhuollon ammattihenkilöitä kertomaan potilaalle kaikista keskeisistä hänen hoitoonsa vaikuttavista seikoista. Siten, että hän riittävästi ymmärtää, mistä on kyse. Muuten potilas ei voi halutessaan tehdä tietoista päätöstä hoidoistaan. Vaatimus toteutuu harvoin.

 

Kirjoittaja on kuopiolainen päivystävä dosentti.