Aamuihminen ja yökukkuja löysivät toisensa

Riikka ja Marc pyörittävät hektistä lapsiperhe- ja yrittäjäarkea ja yrittävät välillä ottaa omaakin aikaa. Kuvat: Sanna-Liisa Kiiskinen

Marc ja Riikka Sabatin parisuhteessa erilaisuus tuo tasapainoa. Riikka excelöi talousasiat, Marcilla kuitit on muovikassissa.

Vuosituhannen vaihteessa kaksi kansallisuutta kohtasi Henry´s Pubin baaritiskillä. Normitreffeistä poiketen toinen oli tiskin myyjäpuolella ja toinen asiakkaana, eikä tapaamistakaan ollut etukäteen sovittu. Myyjä kiinnostui siinä vaiheessa enemmän kuin asiakas, mutta monien vaiheiden ja vuosien jälkeen nämä kaksi sanoivat toisilleen tahdon. Lyonilainen Marc Sabat ja rovaniemeläinen Riikka Sabat elävät nykyisin kahden kiireisen yrittäjän lapsiperhearkea Kuopiossa.
– Yksi kaverini sanoi aikoinaan, että jännä nähdä, mitä tulee, kun risteytetään rovaniemeläinen poro ja lyonilainen pukki. Tuli ihan toimiva paketti, nauraa Marc Sabat vaimonsa Riikan hymyillessä vieressä.

Pariskunnan alkutaival ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Marcin työt olivat yöpainotteisia ja tulot epävarmoja, Riikka opiskeli työn ohessa eikä muutenkaan ollut valmis sitoutumaan.
– Marc soitti baarimikkohommien jälkeen ammattimuusikkona. Minua kypsytti keikkamuusikon homma. Totesin, että ei tule mitään, kun kaikki on niin epävarmaa, jos meinaat minun kanssa olla, niin hommaa joku kunnon työ. Marc oli haaveillut kokin hommista ja niinpä hän opiskeli Isä Camillossa oppisopimuksella ensin kokiksi ja heti perään keittiömestariksi. Liekö ollut opettajien lellikki vai muuten vain lahjakas, Riikka naurahtaa.

Lopulta Marcin uuvutustaistelu vei voiton. Seitsemän vuoden kihlauksen jälkeen pariskunta meni naimisiin, mutta sitä ennen lapsiluku oli jo täytetty.
– Ihan helepoimman kautta, ensin syntyi Lili ja reilun vuoden päästä Leo eli kaksi vaippaikäistä yövalvojaa kotona ja molemmat olimme yrittäjiä, Riikka kuittailee.

Nyt eletään lapsiperhearkea, joka välillä toimii ja välillä ei. Mummo on onneksi tukena tarvittaessa.
– Työnjako hoituu helevetin huonosti, kämppä ei pysy kämpän näköisenä, mutta aamuihmisenä Riikka hoitaa aamutoimet ja yökukkujana minä illat. Lapset ovat myös joustavia ja kulkevat välillä mukana töissä. Ja onneksi anoppi on muuttanut Kuopioon, hänestä on iso apu nykyisin, Marc kuvailee.
– Olihan se alussa selviytymistä. Voin sanoa, että Marc ei poikamieselämänsä jälkeen ole juuri vessoja pessyt eikä osaa käyttää pyykkikonetta, mutta imurin se saa toimimaan, Riikka vitsailee.

Toisaalta pariskunta myös tasapainottaa toisiaan erilaisilla taidoilla.
– Minä olen suunnitelmallisempi ja muun muassa excelöin talousasiat, Marcilla kuitit on muovikassissa. Mutta Marc saattaa yhtäkkiä illalla paistaa lettuja, mikä on taas minulle vaikeampaa, Riikka vertailee.

Marc on nyt asunut 30 vuotta Suomessa, kulttuuri ja ikäero näkyvät välillä pariskunnan arjessa, mutta paljon on myös samaa.
– Ranskassa on ehdotonta, miten lapset kasvatetaan, siellä on kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan eikä äidille tai isälle ”tulkuteta” kuten täällä joskus. En tiedä, onko kulttuuri- vai ikäero, mutta meillä on aika perinteinen jako. Kukaan ei opeta, miten ollaan äitejä tai isiä, mutta kun lapsi syntyy, niin naiset osaa sen heti. Itse olin ihan hukassa, Marc vertailee.
– Ilman Riikkaa emme istuisi yhdessä tässä haastattelussa. Jos yötä päivää vain opiskelee uutta, kuten minä, jonkun pitää se rahoittaa. Riikka on tämän minulle mahdollistanut. Nyt toivon, että pystyn ammattivalokuvaajana puolestani osallistumaan perheen elättämiseen.