Ääni rehtiydelle

Miksi valitsemme kieroja poliitikkoja? Vai herkistääkö politiikka hyveellisenkin valehtelemaan ja juonimaan?

Sote-näytelmät eivät ole olleet kunniaksi Suomelle. Juonikkuudella ei ole ollut rajaa. Ei tuo uutta ole, valtaa ahnehdittaessa lienee valehdeltu iäti. Vastustajien mainetta on tahrittu ja kiusallisia tosioita piilotettu.

Silti ajoittain poliitikot ovat osanneet elää aika sivistyneesti – kyllä, sekin on mahdollista. Trumpin myötä länsimaissa tuli käänne härskiyden politiikkaan: valehtele pois, jos valehteluttaa, äläkä tunnusta virheitä. Toisethan niitä virheitä tekevät. Korostuneesti myös asiantuntijoita on halvennettava, he kun tietävät ikävän paljon. Pahimmillaan he löytävät liian hyviä perusteita kyseenalaistuksilleen.

Antoisimmillaan Trump on maailmalle tärkeä oppitunti. Hänenlaisensa berlusconit voivat harhaanjohtaa, ellei poliitikoilta edellytetä rehellisyyttä, johtajalle sopivaa persoonaa, rehtiyttä. He toki pärjäävät monessa pelissä ja osaavat houkuttaa kritiikittömiä omiin orgioihinsa. He ovat ehkä hyväksi kavereilleen, etenkin miljonääritovereilleen. Mutta yhteiskuntaa he eivät johda päin kukoistusta, kuten aina väittävät.

Haluammeko kieron eduskunnan? Miten loihdittaisiin politiikkaan rehtiyden muoti, ellei peräti villitys? Se on tunnustettava, että politiikkaan hakeutuu herkästi myös ihmisiä, joilla on vakavia eettisiä ja luonteen häiriöitä. Heillä voi olla vahvakin kyky liikuttaa joukkoja, jokin kumma kun meissä janoaa tulla paimennetuksi ja vain osa ihmisessä janoaa totuutta. Harhaanjohdetuksi tulemisen tarvettamme pitää laimentaa.

Tästä tietoiset äänestäjät voivat muodostaa seulan, joka hankaloittaa niiden valituksi tulemista, jotka tunnetaan valehtelun ja juonittelun mestareiksi. Luihut eivät kuulu politiikan huipulle. Jos he haluavat mainetta, järjestettäköön heille vaikka valehtelukisat.

Tutkimusten mukaan ihmiset äänestävät helposti tunnettuja, suulaita ja kauniita. Sielun kauneus ja henkilökohtainen nöyryys saisivat olla erityiskelvon poliitikon tunnusmerkkejä. Hyvä luonne ei estä kamppailemasta.

Etenkin näin uusvalehtelun aikaan tarvitaan todella johtajia, joilla on kyky olla lankeamatta valehteluun. Keskinäinen luottamuksemme on murtumassa ilman tätä. Saakaamme edustajamme ymmärtämään, että poliittisessa kulttuurissamme trumpismin aika on ohi ja ikuinen obamalaisuus koittaa. Emme halua enää kuulla ministereiltä valheita.

Joka puolueessa on vääristelijöitä ja on vilpittömiä. On mistä valita. Valitaan parasta, rehtiä.

Kirjoittaja on kuopiolainen terveydenhuollon suunnittelija.