Aluepolitiikka on kuollut

Tunnustan, että nelisen vuotta sitten odotin ylväin mielin gallupien lupaamaa Keskustan vaalivoittoa. Maassa oli harjoitettu niin räikeän Helsinki-keskeistä politiikkaa keputtoman hallituksen voimalla, että välillä oli itku päästä. Fimea-taistelu oli itkettävimmästä ja naurettavimmasta päästä.

Aiemminhan maata oli pyritty kehittämään ajatuksella, että etelän luontaista vetovoimaa voisi jotenkin hillitä. Puhuttiin hajasijoittamisesta, siis edes puhuttiin, vaikkei mitään merkittävää tasapainotusta tapahtunutkaan aikoihin. Keskusta oli tuon ajattelun ja puheen dynamona. Sille oli krooninen tilaus, sillä kaikkialla maailmassa keskittyminen on vääjäämätöntä, ellei sitä hillitä.

Sosialismissa väestövirtoja pystyttiin ohjaamaan, mutta itäiset kokemukset kauhistuttavat. Kapitalistisille yhteiskunnille on tunnusomaista se, että raha tulee rahan luo, mutta myös alueellinen keskittyminen, ellei kehitystä suunnitelmallisesti hillitä. Ilman politiikkaa, pelkkiä markkinavoimia kuunnellen syntyisi tehokkuutta edistäviä ratkaisuja. Ne tietäisivät riistettävien työntekijöiden kurjalistoa ja onnettomia, slummiutuvia alueita.

Amerikassakin etenkin nuoret alkavat tajuta, että yhteiskunta, joka kehittyy ilman mitään ohjailua, on harvoille mieluisa.

Sosiaalipolitiikka on kapitalistisen kärjistymisen vastavoima lähinnä yksilöittäin tai yhteiskuntaluokittain tarkastellen. Aluepolitiikalla estettäisiin räikeiden alue-erojen syntyä. Juuri siksi minä usutin keskustaa hallitukseen, että sillä on perinteisesti ollut vahva aluepoliittinen rooli. Nythän alueellinen tasapaino on vain heikentynyt. Helsingin on haluttukin kasvaa ja muun maan näivettyä.

Ja mitä saatiinkaan? Uusi Sipilän johtama hallitus, jolla oli verraton kiinnostus ajaa nimenomaan yritysten etuja ja edistää markkinoita. Moni on kokenut viimeisimmät vuodet köyhien kyykytykseksi, syystäkin. Alueellisestikin tarkastellen hallituskausi on ollut onneton.

Sipilä ei yleensäkään halua kuunnella asiantuntijoiden arvioita, koska joukossa on hänen halveksimiaan dosentteja. Joku kätilö saisi kertoa hänelle, että työpaikat ja väestö pakkautuvat entistä pahemmin Helsingin tuntumaan ja se lisää pahoinvointia maassa.

Jos keskusta on unohtanut pohjoisemmat ja itäisemmät alueet, jospa se edes sen verran hillitsisi Helsinki-keskeisyyttään, että tukisi Tampereen vahvaa kasvua. Täältä muutettaessa työn perään olisi sentään pikkuisen lyhempi matka ja luvassa alemmat elinkustannukset sekä parempi elämänlaatu.

Kirjoittaja on kuopiolainen terveydenhuollon suunnittelija.