”Anteeksi, saisinko istua viereesi?”

Toisella matkalla pääsin erään naisen viereen istumaan, vaikka kyllä hänkin kuulemma hieman ihmetteli, miksi halusin tyhjässä bussissa juuri hänen viereensä. Kuva: Emma-Ria Rönkkö.

Kaupunkilehden toimittaja testasi, mitä tapahtuu, jos tyhjässä bussissa istuu ventovieraan matkustajan viereen.

Kieltämättä nolostuttaa jo vähän valmiiksi. Aion tehdä muutaman bussimatkan ja istua tarkoituksella tyhjähkössä bussissa ventovieraan viereen. Apua, eihän kukaan tee niin! Kirjoittamaton sääntö on, että tyhjässä bussissa istutaan kauas toisista matkustajista, omaan rauhaan.
Astun Neulamäkeen menevään bussiin. Bussissa on kaksi muuta matkustajaa. Haluaisin mennä toisen heistä, erään aikuisen naisen viereen. Hän on laskenut kassinsa viereiselle penkille, joten kysyn häneltä, saisinko istua hänen viereensä. Hän katsoo minua kuin hullua ja menee suorastaan sanattomaksi. Toistan ystävällisesti kysymykseni.
– No onhan tuossa vapaitakin paikkoja, nainen tokaisee tylysti ja kysyvä ilme kasvoillaan, osoittaen bussin tyhjiä penkkirivejä.
Kassiaan hän ei aio liikuttaa. Ei siis auta muu, kuin mennä istumaan yksinäni. Matka Neulamäkeen on hieman kiusallinen, sillä suorastaan tunnen naisen ihmettelevän katseen takaraivossani.

AJETTUANI Neulamäkeen jatkan sosiaalista koettani ja astun uudelleen bussiin palatakseni keskustaan. Pyydän jälleen saada istua erään naisen viereen, vaikka hänkin on asettanut laukkunsa hieman viereisen penkin puolelle. Hän vastaa kiltisti kyllä ja siirtää heti kassinsa. Istumme puolet matkasta hiljaisuuden vallitessa, ehkä molemmat mielissämme hieman huvittuneina tilanteen kummallisuudesta. Sitten haluan alkaa jutella hänelle. Esittäydyn ja kerron tekeväni reportaasia siitä, miten ihmiset suhtautuvat, jos suomalaisille hyvin epätyypillisesti istun toisen viereen tyhjässä bussissa.
– Ensimmäinen ajatukseni olikin ihmettelevä, että miksi halusit juuri minun viereeni, kun bussissa on paljon tyhjiäkin paikkoja. Mutta en ikinä kieltäisi ketään istumasta viereeni, Vuokko Airaksiseksi esittäytyvä nainen sanoo.

HÄN jatkaa, että bussin körryytellessä eteenpäin, hänen mieleensä oli kyllä juolahtanut ajatus, että testaan mahdollisesti jotain. Koska tavallisesti kukaan ei valitse tyhjässä bussissa istua vieraan viereen.
– Matkustan paljon bussilla ja olen päässyt havainnoimaan tilannetta. Jos on täyttä, on tietenkin normaalia, että joku tulee viereen istumaan. Mutta ei tyhjemmässä bussissa.
Eivätkä kuopiolaiset juuri juttele vieraille bussissa.
– Ainoastaan, jos on tuttu, niin jutellaan. Me suomalaiset ollaan tällaisia, että ei puhuta eikä oteta kontaktia, Vuokko nauraa.

BUSSISSA omaa tilaa voi yrittää ottaa ympärilleen parillakin tapaa. Yleisimmin laukku ja kassit jätetään viereiselle penkille, jotta siihen ei istuisi ketään. Taktisesti voi myös itse jäädä istumaan käytävän puoleiselle penkille, jolloin harvemmin kukaan haluaa tunkea ohi ikkunan viereiselle penkille. Näitä molempia tapoja näkee lähes poikkeuksetta joka matkalla. Monesti matkalla räplätään ajankuluksi puhelinta tai kuunnellaan musiikkia.
– Nuoret ei kyllä ikinä aloita vieraiden kanssa juttelua, mutta vanhukset saattavat aloittaakin. Silloin ehdottomasti jutellaan takaisin, kohteliaat nuoret miehet Leevi Hoffren ja Santeri Vänttinen toteavat.
Leevi ja Santeri matkustavat päivittäin bussilla kouluun. He eivät kiellä, jos joku haluaa tulla viereen istumaan.

MYÖS Sari Heikkisen päiviin kuuluu bussilla matkustaminen, Saaristokaupungin ja keskustan välillä. Vuorotyöläisenä työajat ajoittuvat useimmiten niin, että hänen ei tarvitse kulkea kaikista ruuhkaisimmilla bussivuoroilla.
– Yleensä kaikki istuvat omille riveilleen. Vanhemmat ihmiset alkavat joskus jututtaa. Silloin juttelen takaisin, mutta harvemmin aloitan itse juttelua. Ihan jo senkin takia, että teen asiakaspalvelutyötä, niin bussimatkoilla ei oikein enää jaksa varta vasten aloittaa keskustelua vieraille.

VUOKKO Airaksinen sanoo, että Neulamäestä bussiin nousee monesti myös ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita. Tuolloin bussin tunnelma muuttuu saman tien.
– Ulkomaalaiset rupattelevat, ja siitä tulee rentoa tunnelmaa. On ihanaa nähdä vähän eloa. Kerran eräät tytöt alkoivat jopa laulaa keskenään. Se oli aivan poikkeuksellista, mutta ihanaa.

Välimatkan pitäminen ihmetyttää

Kuopiolainen Vuokko Airaksinen tuumaa, että on mukavaa, kun ulkomaalaistaustaiset matkustajat tuovat bussiin hieman eloa. Maahanmuuttajia saattaakin ihmetyttää suomalaisten pidättyväisyys.
Setlementti Puijolan Kompassissa kotoutumisen asiantuntijana työskentelevä Tsega Kiflie kertoo, että monesti maahanmuuttajat ihmettelevät suomalaisten käytöskulttuuria, koska eivät ole tienneet siitä etukäteen.
– Täällä on tapana, että bussipysäkillä seisotaan puolentoista metrin päässä toisista, eikä bussissa istuta viereen, jos muuallakin on tyhjää. Jotkut maahanmuuttajat tulevat kysymään, pelätäänkö heitä, kun heihin pidetään niin paljon välimatkaa, Tsega kertoo.

HÄN jatkaa, että Kompassissa keskitytään kertomaan kulttuurieroista, jotta ymmärrys lisääntyisi puolin ja toisin. Vaikka eteläeurooppalaiset puhuvat kovalla äänenvoimakkuudella ja käyttävät suuria käsieleitä, ei se tarkoita, että he riitelevät. Aivan kuten kauaksi asettuminen ei suomalaisille tarkoita sitä, että he inhoaisivat ulkomaalaisia, vaan täällä on totuttu yksityisyyteen ja pieneen hajurakoon ihmisten välillä.
– Minusta on täysin okei, että suomalaiset pitävät hieman välimatkaa toisiinsa. Olen itsekin niin savolaistunut, että tuntuu minustakin oudolta, jos joku tulee tyhjässä bussissa viereen. Mutta joskus haluan testata, ja teen sitä tarkoituksella. Silloin nousee monesti hyvää keskustelua kulttuurieroista.

TSEGA sanoo, ettei mikään kulttuuri ole automaattisesti toista parempi. Kulttuuriaan ei kenenkään tarvitse hävetä tai pakolla muuttaa, mutta eroja on hyvä ymmärtää, jotta osaa myös olla kohtelias.
– Kerromme maahanmuuttajille millaisia suomalaiset ovat, ja ettei välttämättä kannata rynnätä suoraan iholle, sillä täällä ei olla siihen totuttu. Mutta samalla rohkaisemme vaikkapa välillä istumaan siihen toisen viereen ja murentamaan pelkoja ja asenneongelmia.