Arjesta selviytyminen vaatii sitkeyttä

Luonnosta nauttivat ystävykset Milla Bouquerel ja Laura Ingerö ovat oppineet selviytymään vähillä varoilla.

Kuopiolaiset Laura Ingerö ja Milla Bouquerel kertovat Kaupunkilehdelle, miten he vähävaraisina ja yksinhuoltajina selviytyvät arjestaan.

Vähillä varoilla toimeentulevat Laura Ingerö (36) ja Milla Bouquerel (41) ovat molemmat yksinhuoltajia. Lauralla on ammattikorkeakoulututkinto, mutta silti hänellä ei ole koskaan ollut pitempiaikaista työsuhdetta tai palkallista kesälomaa. Milla on luonnontuoteneuvoja ja freelancetoimittaja.
Molemmat ovat aina olleet vain osa-aikaisissa, pätkä- tai keikkatöissä. Tällä hetkellä molemmat ovat työttömiä. Rahavaikeuksien vuoksi he joutuvat jatkuvasti miettimään paitsi itsensä, myös lasten pärjäämistä.
– Kaupassa käsi ei tartu suklaaseen, koska kaikki rahat yritän käyttää terveelliseen ruokaan. On pohdittava myös mitkä vaatteet ovat välttämättömiä. En edes muista, milloin olen ostanut uusia vaatteita. Lapselleni yritän järjestää harrastuksia tinkimällä omasta elämästäni silloin, kun hän on isänsä luona, tilittää Milla.

Luukulta luukulle

Naiset kertovat, että vähävaraisena arjessa selviytyminen vaatii sitkeyttä ja kekseliäisyyttä. Apua on osattava hakea eri paikoista, kuten seurakunnasta, sosiaalitoimesta, Kelasta, yhdistyksistä ja ystäviltä.
– Toimeentulotuen hakeminen, Kelassa asiointi ja viranomaisten kanssa asioiden selvittely vie paljon energiaa. Tukien etsiminen on raskasta ja se aika on pois työnhausta. Köyhänä eläminen on koko ajan sellaista säätämistä, sanoo Laura.
Ystäväpiiri tuo kuitenkin henkistä ja fyysistä hyvinvointia Millan ja Lauran elämään. Monet kaverit ovat samanlaisessa taloustilanteessa. Vähävarainen naisverkosto käyttää kimppakyytejä. Jos joku saa jostain auton käyttöönsä, kaverit voivat käydä porukalla kaupassa ja asioimassa.
Kaveriporukka vaihtaa ja lahjoittaa keskenään vaatteita ja hankintoja tehdään kirpputoreilta. Molemmat panostavat myös terveellisiin elintapoihin. He muun muassa keräävät luonnosta marjoja ja sieniä.

”Niukkuudessa on henkisyyttä”

Milla ja Laura sanovat välillä jopa nauttivansa pelkistetystä ja vähävaraisesta elämästään. Naiset pohtivat, että eri uskontojen henkiset mestaritkin kannustavat välttämään materialistisuutta.
– Kun on pakko tyytyä siihen, mikä on välttämätöntä, syntyy materialistisesta niukkuudesta lähes henkinen kokemus. Mutta joskus vähävaraisuus myös masentaa.
– Usein sortuu myös vertailuun ja mielessä pyörii synkkä ajatus, miksi monilla muilla ovat asiat paremmin, pohtii Laura.
Laura on tullut vähällä toimeen jo lapsuudessaan eikä heidän perheessään ollut samoja mahdollisuuksia kuin varakkaammilla perheillä.
– Tätä puutekeskustelua ovat joutuneet kuulemaan myös omat lapseni. Yritän kannustaa heitä kuitenkin uralla eteenpäin. Tyttäreni on sanonutkin, että hän haluaa tulla aikuisena hyvin toimeen ja hankkia lääkärin ammatin, Laura sanoo.

Ei varaa kodinkoneisiin

Kun vähävaraiset yksinhuoltajat haluavat tehdä matkan, se tietää entistä tiukempaa vyön kiristämistä. Jos jokin kodinkone on rikki tai alkaa vanheta, pitää tulla toimeen ilman konetta.
– Jos tulee vähänkin ylimääräisiä kuluja, joutuu siirtämään laskun maksuja. Jos kotona jokin kodinkone särkyy, yritän aina korjata ensin itse. Jos joku laite osoittaa vanhenemisen merkkejä, huolestun, koska uuteen ei ole varaa. Musiikkia olisi mukava kuunnella, mutta stereoni ja radio ovat olleet mykkiä jonkin aikaa, kertoo Milla.
Milla on oppinut mitoittamaan elämänsä käytettävissä oleviin rahoihin, toisin kuin nuorempana.
– Aikaisemmin velkaannuin, koska tein rohkeasti hankintoja ja uskoin aina, että tulevaisuudessa raha-asiat ovat paremmalla tolalla. Nyt olen realisti ja elän tämänhetkisten varojeni mukaan, Milla kertoo.

Hyväksymistä ja luopumista

Naisten keino selviytyä perustuu luopumiseen, tyytymiseen ja hyväksymiseen. Kun asunto on liian kallis, se pitää vaihtaa, kuten Lauralle on käymässä elokuun lopussa. Milla kertoo, että hänellä oli ennen auto, mutta se täytyi myydä. Myyntiin pitää laittaa myös nykyinen omistusasunto.
– Sosiaalitoimi ottaa huomioon asumiskustannuksista vain korot. Kun korot ovat nyt lähes nollassa, käytännössä en voi saada toimeentulo- tai asumistukea, vaikka olen tiukoilla. Seurakunta ottaa huomioon paremmin vähävaraisen ihmisen kokonaistilanteen.
Molemmat naiset haaveilevat, että he eläisivät lapsiensa kanssa hyvin, jos heille jäisi käteen 2000 euroa kuukaudessa.
– Suomessa on naisvaltaisilla aloilla runsaasti matalapalkkaisia työntekijöitä, jotka eivät tule palkkatuloillaankaan toimeen. Itse sain koulukäyntiavustajana 1400 euroa kuussa, joka on melkein sama summa, minkä saa liiton päivärahoina.

Kolminkertainen riski köyhyyteen

Itä-Suomen Yhden Vanhemman Perheiden liiton aluekoordinaattori Marjo Meriranta toteaa, että yksinhuoltajilla on yhdinperheeseen verrattuna kolminkertainen riski ajautua lapsiperheköyhyyteen.
– Yksinhuoltajaperheiden köyhyys on Suomessa kasvava ongelma. Vaikutukset ulottuvat yli sukupolvien ja aiheuttavat syrjäytymisriskin. Kun yksinhuoltajilla ei ole vaihtoehtoja, heillä on uskomattomia selviytymiskeinoja, kuten olen työssäni nähnyt. Päättäjien pitäisi puuttua tähän rakenteelliseen ongelmaan.

Suomessa puoli miljoonaa köyhää

THL:n raportin mukaan Suomessa on 440 000 ihmistä, joiden tulot eivät riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen eli tulot alittavat minimibudjetin.
THL määrittelee yksinasuvan minimibudjetin ilman asumismenoja 600–669 euroksi kuussa. Yksinasuvan oletetut asumismenot ovat 156 euroa kuussa omistusasunnossa ja vuokralla 388–540 euroa kuussa.
Minimibudjettiköyhyysraja on yksin vuokralla asuvalla 1077–1234 euroa kuukaudessa ja 837 euroa omistusasunnossa asuvalla. Tulojen jääminen alle minimibudjetin on yleisintä yksinasuvilla, yksinhuoltajilla, opiskelijoilla ja työttömillä. Väliaikainen köyhyys on tuttua liki miljoonalle suomalaiselle. Pitkään jatkuvasta huono-osaisuudesta kärsii noin 100 000 ihmistä.