City-maalainen voi noukkia rusinat pullasta

Ulla Mikkanen palasi noin 30 vuoden jälkeen takaisin Savoon. Kuvat: Sanna-Liisa Kiiskinen

Savoon paluumuuttanut Ulla Mikkanen on urbaanieläjä, metsäläinen ja erakko samassa persoonassa.

Supliikki ja savolainen. Molemmat määreet täyttyvät Ulla Mikkasen kohdalla. Supliikkia hän tarvitsee työssään Maanmittauslaitoksen markkinointisuunnittelijana ja henkilöstöjärjestön neuvottelevana puheenjohtajana. Savolaiseksi hän yhä tunnustautuu, vaikka onkin viimeiset 30 vuotta asunut muualla. Nyt oli kuitenkin oikea hetki palata takaisin.
– Erästä suurta ajattelijaa siteeraten savolaisuus ei minusta näköjään lähde, vaikka minä lähdinkin Savosta, hän nauraa ja lisää, että ajatus paluumuutosta oli jo pitkään kytenyt ajatuksissa ja nyt elämäntilanne sen mahdollisti.
– Ystävillä oli jo pitkään ”Ulla takaisin Kuopioon” -hanke ja olin itsekin ajatusta muhitellut päässäni. Nyt kaikki palaset loksahtivat paikoilleen ja ”tiällä päen ollaan.”
Alun perin Siilinjärveltä Tampereen, Helsingin ja Keravan kautta Keiteleelle ja samalla myös Vuorelaankin palannut Mikkanen kiittelee työnantajaansa, joka osaltaan mahdollisti paluuta. Maanmittauslaitoksen joustavan työajan ja monipaikkaisen työn tekemisen mallissa annetaan mahdollisuus työn ja vapaa-ajan joustavaan yhteensovittamiseen.
– Tämä on tulosta neuvottelutyöstä, jossa työnantaja ja henkilöstö yhdessä suunnittelivat mallin. Töitä voi tehdä kello 6–23 aikavälillä, jos työnkuva sen mahdollistaa. Toimintamalli perustuu avoimuuteen, luottamukseen ja toki myös seurantaan. Ja lisäähän tämä myös työhyvinvointia ja Maanmittauslaitoksen houkuttavuutta työpaikkana, jos voit päivällä käyttää mummoa lääkärissä tai hoitaa lapsen neuvolakäyntejä. Osa meistä haluaa tehdä myös perinteistä 8–16 työaikaa ja sekin on mahdollista, Mikkanen kuvailee.

Paluu Savoon tapahtui konkreettisesti Keiteleelle, entiseen mummolaan, mutta lisäksi Mikkasella on citykoti Vuorelassa. Hän tunnustautuu ajanhengen mukaiseksi citymaalaiseksi. Kaapista löytyy sekä kumisaappaat että korkkarit.
– Noukin urbaanista elämästä rusinat pullasta, mutta minussa asuu myös mehtäläinen ja erakko. Käytän sekä kumppareita että minnaparikoita tilanteen mukaan. Citymaalaisena koen olevani etuoikeutettu, kun pystyn lähtemään ihmisten ilmoille halutessani ja toisinaan saan olla ihan itsekseni. Se on voimavarani sosiaalisuudelle. Tänä aamuna esimerkiksi otin kuudelta tuhkat uunista Keiteleellä valmiiksi iltaa varten, että voin uunin lämmittää. Toki helpommallakin pääsisi.

Tarvittaessa työmatkat Pasilaan taittuvat pääasiassa junalla ja Keiteleen ja Kuopion väli omalla autolla. Myös bussi ja polkupyörä on kokeiltu.
– Junamatka Pasilaan kestää neljä tuntia, kun aamulla lähdet, niin illaksi pääset takaisin. Toki joskus kuljen myös omalla autolla, jos on esimerkiksi messumateriaalia mukana. Keiteleeltä pääsee myös bussilla Kuopioon, sekin on kokeiltu ja Vuorelasta olen polkupyörälläkin kulkenut Kuopioon, Mikkanen luettelee.

Mikkasta kuunnellessa alkaa kiinnostaa, tuntuuko tämä elämäntapa hyvältä? Oliko ratkaisu oikea? Kannattiko palata juurilleen Savoon?
– Olen vakuuttunut, että tämä oli hyvä ratkaisu ja minähän pääsen takaisin vaikkapa pääkaupunkiseudulle, jos siltä alkaa tuntua. Elämässä voi aina katsoa taaksepäin, mutta se on mielestäni ihan turhaa.

Moni muukin haluaisi muuttaa maalle, mutta työ ei anna siihen mahdollisuutta. Tai on halua, muttei uskallusta.
– Onhan ne isoja asioita, mutta meillä on vain tämä yksi elämä. Kannattaa laittaa plussat ja miinukset vierekkäin ja tehdä päätös sen pohjalta. Luin juuri jostain, että 30 vuoden päästä ne ihmiset, jotka asuvat maaseudulla, ovat voittajia.

”Minne hattuni lasken, siellä on kotini” -ajatuksella Ulla Mikkasen työpisteeseen riittää kännykkä, kannettava ja Maanmittauslaitoksen viiri.

Ulla Mikkanen

  • Maanmittauslaitoksen markkinointisuunnittelija ja henkilöstöjärjestön neuvotteleva puheenjohtaja.
  • Asuu Keiteleellä, Vuorelassa ja välillä Helsingissä.
  • Kotoisin Siilinjärveltä.
  • Intohimoina vesijuoksu, matkakokemukset ja metsä.
  • Harrastaa myös vanhojen karttojen keräilyä ja Minna Parikan kenkiä.
  • Mottoina: Ee koskaan tiijä, mitä nurkan takkoo tulloo ja mummolta peritty: Kuollut ee kuakkua kaepoo.