Jehovan todistajilla edessä siviilipalvelus tai vankila

Kummanko puolella Jumalan pitäisi olla, jos kahdesta kristillisestä maasta tulevaa sotajoukkoa sotii keskenään, pohtii Jehovan todistajien tiedottaja Jukka Palonen. Kuva: Riitta Ketola

Jehovan todistajat eivät enää saa vapautusta asevelvollisuudesta. ”Emme voi osallistua toimintaan, jossa opetetaan tappamisen menetelmiä”.

Presidentti Sauli Niinistö vahvisti 15.3. lain, jonka mukaan Jehovan todistajien asevelvollisuudesta vapauttava laki kumotaan 1.4. alkaen. Kuopiolainen Jehovan todistaja, Joonatan Sirviö (31) kertoo, miten lakimuutokset ovat aiemmin näkyneet hänen omassa perheessään. Aiemmin siviilipalveluksen organisoi Puolustusvoimat, nyt siviilipalvelus toimii työministeriön alaisuudessa.
– Isäni valitsi vankilan, kun tuolloin Puolustusvoimat organisoi siviilipalveluksen. Itse olen saanut rauhan aikana kolmen vuoden välein lykkäystä asevelvollisuudesta. Kun olen täyttänyt 29 vuotta, tuleva lakimuutos ei koske minua. Jokainen miespuolinen Jehovan todistaja ratkaisee henkilökohtaisesti, valitseeko hän siviilipalveluksen vai vankilan, sanoo Sirviö.

Kun Sirviön oma isä palasi vankilasta, siitä kuukauden päästä perheeseen syntyi Joonatanin isoveli. Myös monilla nykyisillä asevelvollisuuden piiriin joutuvilla Jehovan todistajilla on lapsia.
– Osalla asevelvollisuusiässä olevilla Jehovan todistajilla on kolmeksi vuodeksi kerrallaan myönnettävää lykkäysaikaa jäljellä. Heillä on aikaa pohtia, miten toimivat, kun lykkäysaika päättyy. Lakimuutos vaikuttaa ainakin nuorten perheiden arkeen ja talouteen.

Sirviö korostaa, että Jehovan todistajat ovat yhteiskunnan hyödyllisiä jäseniä, eivätkä he uhkaa millään lailla Suomen turvallisuutta.
– Kunnioittamme vallanpitäjiä ja Raamatun periaatteita, joiden mukaan kukaan ei sodi veljeään tai sisartaan vastaan ja jokainen sielu on alamainen esivalloille. Maksamme veromme ja kunnioitamme yhteiskunnan lakeja, mutta myös Raamatun käskyjä.

Jehovan todistajien tiedottaja Jukka Palonen kertoo, että Jehovan todistajien kieltäytyminen aseellisesta palveluksesta perustuu Raamatun käskyyn ”älä tapa”. Palonen pitää aika nurinkurisena asetelmaa, jossa kirkon papit rintaman molemmin puolin rukoilevat sotilaiden puolesta. Palonen itse on ollut 9 kuukautta vankilassa. Hän ei halunnut osallistua Puolustusvoimain järjestämään siviilipalvelukseen.
– Kummanko puolella Jumalan pitäisi olla, jos kahdesta kristillisestä maasta tulevaa sotajoukkoa sotii keskenään? Raamattu kehottaa rakastamaan lähimmäistä, joten emme voi osallistua toimintaan, jossa opetetaan tappamisen menetelmiä, kommentoi Palonen.

Entä miten luterilainen kirkko perustelee toimintansa armeijassa? Kainuun prikaatin kenttärovasti Penna Parviainen ilmoittaa heti alkuun, että hänen pitää pyytää lupa sotilasesimieheltään haastatteluun. Kainuun prikaatissa varusmiehistä 86 prosenttia kuuluu kirkkoon.
– Papit menevät sinne, missä on kirkon jäseniä. Uskonnon harjoittaminen on perustuslaillinen oikeus, mikä kuuluu myös varusmiehille. Sodan aikana pappien tehtäviä ovat kaatuneiden huolto ja sotilaiden henkisen toimintakyvyn palauttaminen. Pappi on luotettava kuuntelija, kun armeijassa painavat elämän huolet.
Parviainen kysyy, että ei kai ole syntiä, jos puolustaa isänmaata ja lähimmäistä. Papit tuovat Parviaisen mukaan lohtua ja armon näkökulmaa heille, jotka joutuvat esivallan käskystä vaikeisiin tehtäviin.
– Jumala on rauhan puolella ja sota on synnin seurausta. Papit eivät päätä sodasta eivätkä rauhasta vaan rukoilevat, että sota päättyisi ja rauha palaisi. Jumala on kaikkien puolella, jotka rukoilevat rauhaa. En näe oikeutusta totaalikieltäytymiselle sen enemmän Raamatun tulkinnan kuin muidenkaan moraalikoodistojen perusteella. Suomen armeija on olemassa siksi, että sotaa ei koskaan tulisi.

Papit auttavat sotavankejakin

Kenttäpiispa Pekka Särkiö kertoo, että sotilaspapit ovat kirkon vihkimiä pappeja, mutta Puolustusvoimat maksaa heidän palkkansa.
– Missä on kärsimystä ja kuolemaa, siellä tarvitaan myös kriisiapua ja hengellistä tukea. Jumala on kärsivän ihmisen puolella. Kaikkien sotivien osapuolien joukoissa tarvitaan sotilaspappeja. Sotavankien oikeaan kohteluun kuuluu heidän kieltään puhuvan sotilaspapin asettaminen vankien tueksi.
Moraalisesti ja inhimillisesti Särkiö ajattelee, että oikeus on hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan puolella, esimerkiksi Suomen puolella 1939–40 ja 1944.
– Uusi laki tarjoaa aseettoman tai siviilipalveluksen. Tällä hetkellä asepalveluksen suorittajia on riittävästi maan puolustuksen tarpeisiin.

Jehovan todistaja Joonatan Sirviö: ”Jumalan palvelijat takovat miekkansa auranvantaiksi ja että he eivät enää opettele sotaa.” (Jesaja 2:4) Kuva: Ismo Vornanen

Vapautuslaki päättyy

  • Jehovan todistajien vapautuslaki on ollut voimassa vuodesta 1987 alkaen.
  • Lain nojalla Jehovan todistajat ovat saaneet vapautuksen varusmiespalveluksen ja siviilipalveluksen suorittamisesta.
  • Jehovan todistajien asevelvollisuudesta vapauttava laki kumotaan 1.4. alkaen.
  • Vapautuslaki on nähty ristiriitaisena perustuslain yhdenvertaisvaatimuksen kannalta.
  • Amnesty International luokittelee totaalikieltäytyjät mielipidevangeiksi.