Eero Wetzell: ”Osallistuin 5-vuotiaana 40 kilometrin laturetkelle”

Eero Wetzell on eläkkeellä oleva poliisi ja Kuopion kaupunginvaltuutettu (kok.). kuva: Wetzellin kuva-albumi

Minä lapsena: Eero Wetzell, ylikonstaapeli (eläkkeellä)

”Putkahdin maailmaan vuonna 1955 Kätilöopistolla Helsingissä, mutta syntymäpaikaksi tuli Vihannin kaivoksen maasto. Sieltä tie vei Ylöjärven kaivoksen tornin juurelle ja aloitin esiintymisharjoitukset joulunäytelmässä ”Kello löi jo viisi” Juhanina. Sitten alkoi sivakointi suksilla, sillä äitini oli Suomen Ladun ensimmäisiä jäseniä. Äitini rakasti hiihtämistä ja vei minutkin mukaan 5-vuotiaana 40 kilometrin Pinsiön laturetkelle. Asia uutisoitiin Aamulehdessä ja olin luvannut tehdä seuraavana vuonna vielä pidemmän retken ja näin myös tapahtui.
Hiihto jatkui myös kansakoulussa välitunneilla. Myös koulumatkathan tuolloin tehtiin hiihtäen.

Vuonna 1964 muutimme Kotalahden kaivokselle Oravikoskelle. Siellä hiihdon sijaan alkoi tulla jääkiekko.
Pelasin aikani LeVi:ssä ja sitten siirryin Kisureihin Kuopioon. Muistan silloin kerran pelanneeni KalPaa vastaa Niiralan montussa armottomassa lumisateessa. Taidettiin hävitä, mutta minut palkittiin parhaiden joukossa mokkena, tosin ilmeisesti sateen avustamana.
Oravikoskella olin aktiivisesti mukana jääkiekon lisäksi partiotoiminnassa ja nuorisokerhon vetohommissa. Varmaan nuo yhteisölliset jutut ovat vieneet minua mukanaan vuosien varrella.

Nuo muut harrastukset tahtoivat hiukan haitata yliaktiivista nuorta miehen alkua Leppävirran keskikoulussa. Minun lisäkseni koulussa oli opettajien huolena muitakin vilkkaita pojanalkuja, jotka kukin ovat kuitenkin löytäneet sijansa yhteiskunnassa.

Kun sitten sain lukion kunniakkaasti läpi suoritettua, suuntasin armeijaan ja siellä sotilaspoliisikouluun. Sotilaspoliisihommissa olin eräässä reserviläisten harjoituksessa, jossa onnistuin mainiosti. Silloin harjoitusta vetänyt asessori Salander totesi, että mikäli haette poliisiksi, niin tulen suosittelemaan teitä. Hän oli valintalautakunnan jäsen.
Löysin unelmieni ammatin josta nautin täysin rinnoin. Löysin sen myötä paljon uusia erilaisia ihmisiä joilla jokaisella on sijansa omissa muistilokeroissani. Työn myötä opin siis näkemään koko elämän kirjon.”

  • Minä lapsena -sarjassa tutut savolaiset muistelevat lapsuuttaan.

Kuva: Olli Herranen