Ei Kukaan

Tarinassa Polyfemos niminen kyklooppi sulkee Odysseuksen ja hänen miehensä luolaan. Miehet pääsevät pakoon, kun Odysseus puhkaisee yksisilmäisen Polyfemoksen ainoan silmän. Tätä ennen Odysseus oli ilmoittanut nimekseen Ei Kukaan. Muut kykloopit eivät osanneet mennä auttamaan Polyfemosta, kun tämä tuskissaan huusi, miten Ei Kukaan kiusaa häntä.

Politiikassa julkisen vallan käyttäminen edellyttää päätöksentekijöiden tunnistamista. Jos valtuusto lakkauttaa koulun, niin päätöstä ei tee pelkästään elin. Päätösten takaa löytyy aina oikeita ihmisiä. Järjestelmän uskottavuus ja päätöksenteon läpinäkyvyys edellyttävät, että julkisen vallan käyttäjät ovat tiedossa. Hyvä näin.

Suomi karkotti muutama vuosi sitten irakilaismiehen, vaikka julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hänen henkeensä kohdistui ilmeinen vaara. Palautuksen jälkeen mies ammuttiin ja Suomi sai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta tuomion ihmisoikeussopimuksen rikkomisesta. Kuka tästä on vastuussa? Varmaan virastot Migri ja hallinto-oikeus, eli kykloopin silmän puhkaissut nimetön ja kasvoton EI Kukaan.

Entä meille tutummat asiat, Antikkalan viherhäiverusokkaat tai Ruplan monivuotinen suojelu? Ihan vaan esimerkkeinä. Näidenkin päätösten takana on ollut sama vanha tuttu, Odysseuksen alter ego – Ei Kukaan. Tilanne on kestämätön. Aluehallintovirastossa ja oikeuslaitoksessa on töissä ihan oikeita ihmisiä, joilla on myös nimet ja kasvot. Ei laitos tai virasto mitään päätöksiä tee tai käytä julkista valtaa. Siellä on aina taustalla ihmisiä, joilla on omia subjektiivisia tulkintoja Irakin ihmisoikeustilanteesta, jonkun kaavan tai rakennusluvan yksityiskohdista tai näkymättömän sienen luontoarvoista kontra yleinen etu.

Jos on annettu julkista valtaa, pitää olla myös julkista vastuuta. Miksi julkista valtaa käyttävistä elimistä ei löydy ihmisiä perustelemaan julkisuudelle ratkaisujaan? Tämä epäkohta syö tehtyjen päätösten luotettavuutta.
Ei Kukaan on huono päättäjä.
Paitsi, jos kyse on erityisen hankalista ja henkilöön menevistä asioista. On perusteltua, että esimerkiksi tietyt sosiaalialan päätökset nauttivat päätöksentekijän suojasta.

Nykyään puhutaan paljon maalittamisesta. Tämä iljettävä ilmiö haittaa päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Ja siihenhän sillä pyritään. Julkista valtaa käyttävien henkilöiden päätöksiä voi ja saa aina arvostella. Silloin kun hyökätään julkista valtaa käyttävien henkilöiden persoonaan ja perheenjäseniin, rikotaan perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia ja sananvapautta.
Maalittajat eivät mielestään ole syyllisiä mihinkään. ”Kuka tässä nyt mitään maalita”.
Taas se sama – Ei Kukaan.

Kirjoittaja on maailman menosta kiinnostunut eläkeläinen.