”Ei ole olemassa parempaa työtä”

Anna-Liisa Flink, tuttavallisemmin Ansku jäi eläkkeelle tammikuun lopussa tehtyään yli 30 vuotisen uran kotisiivoojana. Ansku työtä jatkaa Anna-Mari Tervonen, jota kutsutaan myös Anskuksi. Kuva: Emma-Ria Rönkkö.

Eläkkeelle jäänyt Anna-Liisa Flink (69) on monessa kuopiolaiskodissa enemmän perheenjäsen kuin palkattu siivooja.

49 vuotta ja 1 kuukausi. Sen verran kertyi kuopiolaiselle Anna-Liisa Flinkille (69) työuraa taakse, kun hän jäi eläkkeelle tammikuun lopussa. Noista 49 vuodesta 32 vuotta hän vietti siivoten. Kuluneiden 32 vuoden aikana siivoja Anna-Liisasta tuli suorastaan perheenjäsen useaan kuopiolaiskotiin. Jopa sukujuhlien kunniavieras, jolle katettiin pöytä erikseen muiden vieraiden lähdettyä. Sitä ei ole vaikea uskoa, kun Anna-Liisaan tutustuu. Yhtä sydämellistä ja lämpimämpää ihmistä saa hakea.

KUINKA Anna-Liisasta tuli sitten siivous- ja kotityön tekijä? Kyseessä on kuitenkin ala, joka yleisesti ja valitettavasti nauttii niin sanottua ”paskaduunin” leimaa.
– Se oli työtä, jota osasin tehdä ja josta nautin. Kasvoin orpona isovanhempieni luona ja opin jo pienestä pitäen tekemään kaikenlaisia töitä. Opin siinä samalla, että koti on äärettömän tärkeä paikka ja siellä on hyvä olla puhdasta.

ANNA-LIISAN lapsuus ja koti oli ihana. Hän oppi kuitenkin jo pienenä, että elämästä on itse selvittävä ja ettei kukaan muu tee asioita hänen puolestaan, jos hän ei itse niitä tee. Hän on myös aina voinut unelmoida juuri siitä, mistä itse haluaa.
– Ja unelmoin aina siitä, että voisin palvella ihmisiä. Siksi halusin tarjoilijaksikin.

ANNA-LIISA sanoo, että mikä tahansa työ voi olla mukavaa, kun asenne on oikea. Hän itse ei tiedä parempaa työtä.
– Kun itsellä on vain oikea tahtotila tehdä, niin tämä on aivan upea työmuoto palvella ihmisiä. Se on myös hyvin konkreettista. Näet heti kättesi jäljen ja kohtaat erilaisia ihmisiä. Asenteen täytyy löytyä sydämestä.

KOTISIIVOOJAN työssä on Anna-Liisan mukaan tärkeintä pystyä kohtaamaan asiakkaat aidosti. On suuri luottamuksen osoitus, kun joku antaa sinulle avaimen omaan kotiinsa. Hän sanoo, että hyvä siivooja jättää kotiin tunteen, että siellä on hyvä olla.
– Kodin puhtaus on hirmu iso osa ihmisen hyvinvointia. Puhtaus vaikuttaa suoraan psyykeen. Minä ajattelen sen niin, että siivosin ihmisille hyvinvointia.

KESÄLOMAA hän piti uransa aikana noin 2 kuukautta. Raskaita aikoja oli, mutta silti hän aina huolehti tärkeimmästä, eli levosta ja liikkumisesta sekä eli muutenkin terveellisesti. Hän on myös aina osannut asettaa rajat. Anna-Liisa sanoo, että elämässä pitää olla marginaalia eli pelivaraa. Kalenteria ei kannata lyödä täpötäyteen.
– Kyllähän välillä oli henkisesti raskasta, kun on kova vastuu ja hankaliakin asiakkaita. En ole kuitenkaan koskaan antanut kenenkään kävellä itseni yli, vaan olen asettanut rajat. On myös olemassa hyvää niin sanottua väsymystä, mikä tulee kun olet oikein uurastanut ja saanut urakan vihdoin loppuun.

KUN Anna-Liisa alkaa puhua viimeisistä työpäivistään, kyyneleet kirpoavat hänen silmiinsä. Vuosien mittaan monesta asiakkaasta on tullut hänelle hyvä ystävä. Joidenkin perheiden lapset ovat Anna-Liisalle kuin omia lapsia, joiden juhlissakin hän on käynyt. Eläkkeelle siirtyminen ei ole ollut pelkkää juhlaa.
– Kun kiersimme jatkajani Anna-Marin kanssa asiakkaiden luona katsomassa miten teen työt, yhden lipaston päällä oli lappu, jossa luki Kiitos ja viereen oli piirretty kaksi sydäntä. Kyllä siinä itku tuli. Minulle tulee valtava ikävä asiakkaita ja heidän kotejaan. Kun 30 vuotta on tekemisissä niin kyllä siinä aika tutuksi tulee. Olen heille todella kiitollinen kaikista vuosista.

NO malttaako vankilatyötä ja paljon muutakin varsinaisen työnsä ohella puuhannut Anna-Liisa asettua lainkaan eläkkeellä? Vastaus tulee leveän hymyn kera suoraan kuin apteekin hyllyltä. Tätä nuorekasta elohopeaa ei pysäytä mikään.
– Jatkan vankilatyötä edelleen. Sen lisäksi opiskelen psykologiaa Etelä-Suomessa ja tarkoitus olisi valmistua ensi joulukuussa. Ja kirjoitan tietenkin kirjoja. Sen lisäksi lupasin tarvittaessa myös ekstrata jatkajaani Anna-Maria. Haaveena olisi myös päästä käymään pojan perheen luona Uudessa-Seelannissa.

YLI kolme vuosikymmentä siivous- ja kotityötä tehnyt Anna-Liisa kokee, että siivoustyön arvostus on viimeisten vuosien aikana noussut. Kotisiivoojan palveluiden käyttämistä ei enää hävetä, eikä asenne alaa kohtaan ole niin halveksuva kuin ennen. Siitä todisteena on Anna-Mari Tervonen, joka jatkaa työtä monien Anna-Liisan asiakkaiden parissa. Anna-Mari on aina haaveillut omasta kotipalveluyrityksestä.
– Meillä on suvussa ollut siivoustyöntekijöitä, joten olen tottunut tekemään sitä. Tämä on ollut kaukainen unelma. Tässä voi niin yksilöllisesti palvella ihmistä. On ollut upeaa tulla tekemään tätä nimenomaan Anna-Liisan jälkeen. Hän luonut aivan uskomattomat suhteet asiakkaisiinsa. Se on ihailtavaa.

Ensimmäinen joka halusi maksaa veroa

Ennen siivoustyötä Anna-Liisa Flink työskenteli ravintolassa. Tullessaan uskoon vuonna 1984 hän koki valtavia sisäisiä ristiriitoja alkoholin tarjoilemisesta. Anna-Liisa irtisanoutui. Puolen vuoden karenssin aikana hän mietti, mitä voisi tehdä.
– Kysyin itseltäni, että mistä sinä pidät. Vastasin itselleni, että kotityöstä ja siivoamisesta. Hain ensin kotipalveluun töihin, mutta en päässyt. Sitten ajattelin, että pärjään ilmankin ja laitoin lehteen pikkuruisen mainoksen, että teen kotityötä. Heti tuli soitto lääkäripariskunnalta.

ANNA-LIISA aloitti kotisiivouksen elokuussa 1986. Jo seuraavan vuoden helmikuussa hänellä oli asiakkaita jonoksi asti. Kun työtä alkoi olla aamusta iltaan, hän meni verotoimistoon hakemaan ennakkoveroa yritykselleen. Virkailija sanoi, ettei ennakkoveroa tipu, koska Anna-Liisalla ei ole todisteita siitä, että hän elättää siivoustyöllä itsensä.
– Kysyin häneltä, että missä johtaja on ja marssin hänen pakeilleen. Johtaja sanoi, että ilman muuta saan verokortin ja että olen ensimmäinen ihminen Kuopiossa, joka haluaisi maksaa kotityöstä veroa. Siihen aikaan sitä tehtiin pimeänä työnä. Johtaja olisi myös halunnut tietää, kuka virkailija kielsi minulta veron, mutta en kertonut sitä hänelle.

KUN Anna-Liisa aloitti, hänellä oli 30 asiakasta ja 3 työntekijää sekä kolme lasta kotona. Vastuuta oli paljon. Asiakkaina oli yksityisten lisäksi kauppoja, pankkeja sekä muita yrityksiä. Tuli 1990-luku ja lama. Moni yritys joutui lopettamaan taloudellisissa vaikeuksissa ja luonnollisesti Anna-Liisaltakin vähenivät asiakkaat.
– Lopulta yritystoiminta ei enää kannattanut ja vuonna 1997 lopetin sen kannattamattomana. Kun kaikki asiakkaat kaatuivat, loppuivat myös minulta tulot kuin seinään.

TYHJÄN päälle jäänyttä ja lohdutonta Anna-Liisaa neuvottiin tilitoimistossa jatkamaan yksityisenä siivoojana. Se oli hänen pelastuksensa. Hänelle jäi vielä 15 asiakasta, joka riitti vallan hyvin.
Kun asiat järjestyivät, helpotti myös stressi sekä rytmihäiriöt ja sen jälkeen Anna-Liisa ei muuta osannut kuin nauttia työstään.
– Teen työtä aina omasta sydämestä asiakkaille, satsaan itseni siihen täysillä ja samalla olen oma herrani. Ei kai siitä voi kuin nauttia.