”Elämäntapamuutos parantaa sairauksia”

Kestävyysliikuntaa harrastava Virpi Virolainen jaksaa vetää 20 kilometrin lenkin pelkällä vihermehulla.

Virpi Virolainen tekee elokuvaa syövästä ja muista vakavista sairauksista parantuneista ihmisistä. Hän itse uskoo, että ruoka parantaa.

Iisalmesta Kuopioon muuttanut elävän ravinnon kouluttaja Virpi Virolainen on tehnyt itsekin suuren elämäntaparemontin. Elävän ravinnon hyvinvoinnin vaikutuksista hän käy puhumassa eri puolella Suomea.
– Vuonna 2013 siirryin ruokavaliossani täysin elävään ravintoon. Elinvoimani palasi ja terveyteni koheni merkittävästi, sanoo Virolainen.

KUN Virolainen kohotti ensin omaa hyvinvointiaan ja terveyttään elävällä ravinnolla, häntä alkoi kiinnostaa, millaiset tekijät yhdistivät ihmisiä, jotka ovat onnistuneet paranemaan vakavista sairauksista. Elämäntapamuutospohdinnat jalostuivat dokumenttielokuvatyöksi.
– Olen haastatellut Suomessa ja Euroopassa kymmeniä kertomuksia tulevaa elokuvaa varten. Heidän joukossaan on myös amerikkalainen tutkija Kelly A. Turner, joka kävi Suomessa vuonna 2016 esittelemässä kirjaansa ”Syövästä voi selviytyä, yhdeksän polkua yllättävään paranemiseen.”

TURNER on haastatellut yli 1 500 ihmistä, jotka ovat vastoin terveydenhuollon ennusteita toipuneet parantumattomasta syövästä.
– Olin itsekin havainnut, että parantuneita ihmisiä yhdistää elämäntaparemontti. Totta kai minua innostaa myös oma kokemukseni siitä, miten puhdistava elävä ravinto on saanut minut voimaan hyvin ja lisännyt elinvoimaani.
Virolainen tietää, miten virallinen lääketiede suhtautuu yksilöiden parantumistarinoihin. Hän kuitenkin uskoo vakaasti, että raakaravinto vahvistaa elimistön immuniteettia.
– Terveydenhuollossa ei tilastoida parantuneita ihmisiä puhumattakaan, että heidän parantumisensa syitä selviteltäisiin. Toivon, että ravinnon vaikutusta ihmisen terveyteen tutkittaisiin enemmän.

VIROLAISEN haastattelemilla parantuneilla ihmisillä on tapahtunut iso elämäntaparemontti, mutta heillä on myös Virolaisen mukaan vahva usko parantumiseen. Oppia elävän ravinnon salaisuuksiin Virolainen on saanut muun muassa Floridassa olevan alan instituutin kurssilta.
– Ihmisten kokonaisvaltainen elämäntapamuutos olisi myös terveydenhuollon etu. Voimaravinnon lisäksi meditaatio ja liikunta ehkäisevät tehokkaasti sairauksia. Lääke- ja syöpähoidot ovat myös bisnes eikä luonnonmukaisten hoitojen tutkimiselle tahdo löytyä rahaa.

VIROLAINEN ystävineen etsii parhaillaan Kuopiosta tiloja, joihin voisi perustaa raakaravinnon ruokapaikan. Virolaisen päivittäinen ruokavalio on sokeriton, viljaton ja lähes suolaton. Kylmäpuristetut öljyt, salaatit, villiyrtit, hoitavat mausteet sekä siemen- ja pähkinäkastikkeet kuuluvat hänen ruokavalioonsa.
– Aamulla otan vain vihermehulasin, käyn lenkillä ja juon suodatettua vettä. Lounaaksi kello 12–14 välillä syön salaattia, joissa on kaikkia kasvikunnan värejä. Juominen heikentää imeytymistä eikä sitä siksi ole suotavaa yhdistää ruokailuun.

PÄIVÄLLISEKSI kello 17–19 Virolainen nauttii lounasta kevyemmän salaattikokonaisuuden ja iltajuomaksi hän ottaa elimistöä puhdistavaa vehnäorasmehua.
– Elävä ravinto maistuu hyvälle ja sisältää kaikki ravintoaineryhmät, myös proteiinin. Kun keho saa täyspainoista ravintoa, ei tunne nälkää, väsymystä ja sokerihuippujen ikäviä vaikutuksia.

 

Elävä ravinto:

  • Elävä ravinto on kuumentamatonta kasvisravintoa.
  • Lämmön vaikutuksesta tuhoutuu monia terveyttä edistäviä fytokemikaaleja.
  • Koulukunnan on perustanut tohtori Ann Wigmore, joka on saanut tunnustuksia lääkkeettömästä parantamisesta.
  • Wigmoren tulevaisuuden maailmassa ravinto olisi edullista ja nykyisten viljelyteknikoiden vuoksi köyhtynyt maaperä pystyttäisiin palauttamaan ennalleen.
  • Lähde: Mikkelin amk opinnäytetyö Ari Vihertuuli

Sähkökäyttöisellä myllyllä voi puristaa oikealla kierrosnopeudella kasvien vihreistä osista mehua.

Kuumennus voi olla myös hyväksi

Kaupunkilehti pyysi kahta ravitsemustieteilijää ja yhtä syöpätautien erikoislääkäriä kommentoimaan Virpi Virolaisen väitteitä raakaravinnon ja elämäntapamuutosten yhteydestä ihmisen terveyteen. Ravitsemustieteen professori Ursula Schwab sanoo, että ruoan kuumennuskäsittelyllä on sekä hyviä että huonoja vaikutuksia. Esimerkiksi syöpäpotilailla on alentunut vastustuskyky ja siksi siementen ja pähkinöiden raakana syöminen voi olla riski, toisin kuin terveillä ihmisillä.
– Ravintoa suunniteltaessa asiaan vaikuttaa myös mistä syövästä on kysymys. Ravintoon vaikuttavat monet yksilölliset tekijät, sanoo Schwab.

Kotitaloustieteen professori Anna-Liisa Elorinne korostaa, että ravintoaineet säilyvät parhaiten, jos ne nautitaan tuoreina. Tämän vuoksi elävän ravinnon ihannetta on vaikea toteuttaa.
– Suoraan myllystä nautittuna oras- ja vihermehussa ovat varmasti maksimaaliset ravintoarvot. Tutkimuksiemme mukaan vain kolmasosa raakaravinnon käyttäjistä pysyy raakaravinnossa, koska se vaatii liikaa vaivannäköä.

Elorinteen mukaan viljojen, papujen ja palkokasvien kuumennuksessa poistuu haitallisia entsyymejä. Lisäksi kuumennuksessa eräät aminohapot imeytyvät paremmin kuin ilman kuumennusta.
– Sekaravinnon käyttäjä saa samat hyödyt, jos käyttää osittain elävää ravintoa. Ainakin elävän ravinnon vaikutuksia reumaan on tutkittu jonkin verran. Raakaravinnolla on tehty myös hiirikokeita, joita ei voi suoraan yleistää ihmisiin.

KYSin syöpätautien erikoislääkäri Katja Marin ei ole tavannut potilaita, jotka olisivat toipuneet pitkälle edenneestä syövästä hoitojen lopetuksen jälkeen. Hän huomauttaa, että mikäli elävä ravinto parantaisi syövästä, tiedosta olisi tullut hetkessä maailmanlaajuinen ilmiö.
– Spontaanisesti parantuneista syöpäpotilaista ei ole tilastoja. Emme rajoita heikentyneen potilaan ruokailua, pikemminkin päinvastoin, jottei hän kuihdu ruokahaluttomuuteen.