”Emme ole tervetulleita minnekään”

Tässä porukassa etsitään meditaation ja joogan avulla ihmisarvoa ja sisäistä valoa.

Kaupunkilehti teki vierailun Keltsuun. Siellä käyvät ihmiset, jotka tuntevat välillä itsensä yhteiskunnan pohjasakaksi.

Haapaniemenkadulta johtaa kapeat portaat kellariin, joka tunnetaan nimellä Keltsu. Kellariin valuu ihmisiä, joiden itsetunto on murentunut elämän kolhuissa, päihde- ja huumekinkereissä, väkivallan uhreina, raiskauksissa ja karussa katuelämässä.
Toisten nurkissa asuminen tai asunnottomana vaeltaminen on rankka extreme-laji. Epäonnistuneen rooli tarttuu sitkeästi iholle. Keltsussa parannetaan ihmisten toivottomuutta pienillä valonsäteillä kuten osoittamalla heille kunnioitusta.

YHTEISKUNNAN ulkopuolelle jääneet saavat osakseen halveksuntaa. Paheksuvat katseet seuraavat Sankarihautuumaan ja Sokoksen kongin liepeillä majailevia jengejä. Tämä joukko ei ole tervetullut minnekään. Eräs Keltsun asiakas sanoo tuntevansa olonsa yhteiskunnan pohjasakaksi.
– Kun omasta mielestä on tehnyt parannuksen ja muuttunut, vartijat muistavat naaman ja ajavat pois julkisilta paikoilta. Vanhat virheet vainoavat pitkään.
Toimintaterapeutti Saija Haikarainen lupaa, että Kelsuun otetaan jokainen ihminen puhtaalta pöydältä. Kenenkään ei tarvitse tilittää ohjaajille menneisyyttään.
– Riittää kun heittää kengät ovella. Emme käännytä ketään ulos, vaikka tulija olisi pienessä hiivassa. Päihteitä ei saa nauttia Keltsun tiloissa, rajaa Haikarainen.

ASIAKKAAT istuvat pöytiin ja juovat pullakahvia. Keltsussa voi käyttää tietokonetta, lukea lehtiä ja hoitaa asioitaan. Keltsun harrastustoimintaa avustavat vapaaehtoiset. Kävijöille järjestetään elämyksiä esimerkiksi KalPan peleissä, teatterissa ja keilatreeneissä.
Ohjaaja Mari Ahtiainen käynnistää joogatunnin. Keltsu hiljentyy. Karut kokemukset siirretään tämän hetken ulkopuolelle. Väki koukistaa sormensa mudraan ja meditaatio alkaa ohjeella: Kuljeta valoa hengityksen tahdissa. Jokainen teistä on arvokas ja ainutlaatuinen yksilö.
– Haluan työskennellä näiden ihmisten parissa. Täällä voin olla oma itseni ja olla ihminen ihmiselle, pohtii Ahtiainen.

VIRKAMIESTEN ja lähimmäisten nuivissa asenteissa on tekemistä. Keltsuun tullut Satu (37) kertoo, että hänellä on kolmevuotias poika. Satulla on lastensuojelu- ja päihdehistoria. Ohjaajat kuvaavat Satua helläksi ja huolehtivaksi äidiksi, mutta viranomaiset epäilevät hänen äitiyttään.
– Olen korvaushoidossa, eikä yhtään retkahdusta ole tapahtunut 13 kuukauteen. Silti minun on vaikea saada lääkäreiltä särkylääkkeitä selkäkipuihin, kun epäilevät väärinkäyttöä. Nukunkin vain istualtani, kertoo Satu.

TOINEN Keltsun vakiokävijä, Sipsi (34) kertoo, että hän ajautui huumeisiin hyvästä perheestä huolimatta. Sipsi sanoo olevansa opioidi-riippuvainen. Hän pärjää korvaushoitojen turvin.
– Kun on tällainen lämmin olohuone, ei tarvitse olla piikittämässä kadulla. Nuorena elämääni tulivat kaljat, viinat ja pillerit. Lopulta kävi kaikki, mikä sai pään surisemaan.
Sipsiltä yläaste jäi Kuopiossa kesken. Sen hän sai käytyä myöhemmin Keiteleen hoitokodista.
– Äiti haki minut kerran Kuopion torilta ja sai minulle osastopaikan. Minulla oli myös miesystävä, mutta hän kuoli keuhkoveritulppaan. Nyt minulla on oma kämppä. Korvaushoito normalisoi olon, mutta se ei silti päihdytä.

SIPSI on kiitollinen Keltsusta. Kellarissa on rakkaita ihmisiä ja Keltsusta saa vähän ruokaakin.

 

Mikä on Keltsu?

  • Sirkkulanpuiston nopean toiminnan joukot on STEA-rahoitteinen hanke, jonka päätavoitteena on kehittää huono-osaisille väestöryhmille toimintaa ja lisätä heidän hyvinvointiaan.
  • Kohderyhmiä ovat asunnottomat, päihderiippuvaiset, yksinäiset , työttömät ja mielenterveysongelmaiset.
  • Tästä on esimerkki viime syksynä Haapaniemenkadulle avattu Keltsu, jossa voi harrastaa, tavata ihmisiä ja hoitaa asioita.

Keltsussa kaikki ovat samanarvoisia

Kirjoittaja: Emma-Ria Rönkkö

HAAPANIEMENKADULTA alakertaan laskeutuessa tuntuu kuin astuisi jonkun olohuoneeseen. Keltsussa on lämmin ja kotoisa tunnelma.
Seinillä roikkuu tauluja, lukunurkkauksen pehmeä nojatuoli kutsuu istahtamaan. Joka puolella on peilejä, joiden päällä roikkuvat pallovalot luovat hämyisen tunnelman. Ohjaaja Mari Ahtiainen tervehtii tulijoita halaamalla ja ohjaa peremmälle.

KAHVIKUPIT kädessään ison pöydän ääressä istuu puolenkymmentä Keltsun vakiokävijää. Pöydässä odotetaan innolla päivän reissua keilahallille. Keltsussa jokainen kävijä voi vaikuttaa päivän aktiviteettiin. Porukka on käynyt viime kuukausien aikana muun muassa ratsastamassa. Maanantaisin pidettävä joogatunti on Keltsun jengin uusin toive.

KUOPIOLAINEN Elli tuli Keltsuun ensimmäisen kerran kaverinsa houkuttelemana ja hänestä tuli lähes vakioasiakas.
– Jouduin remontin takia asunnottomaksi. Täältä saan omaan tilanteeseen neuvoja, apua ja ohjausta. Suuri apu on myös se, että paikassa kokoontuu samanhenkisiä ja ymmärtäväisiä ihmisiä, Elli kertoo.

ELLIN mukaan on helpottavaa jutella muiden kanssa, jotka ovat kokeneet samoja asioita.
– Me ollaan ohjaajien kanssa tasavertaisia eikä täällä arvostella kenenkään tekemisiä tai ketään, Elli kertoo.

KELTSUUN tulleen Juhan mielestä paikan yhteisöllisyys ja muiden kanssa kahvin ääressä jutustelu tuovat arkeen kaivattua rytmiä. Hyvinvointia lisää myös se, että aktivoituu lähtemään pois kotoa. Kun Keltsun jengi kokoontuu aamuisin, päivä lähtee paremmin käyntiin.
– Parempi täällä on olla kuin kylmässä Sokoksen takapihalla kaljatölkki kädessä. Sinne monesti mennään, kun ei ole mitään muuta paikkaa, Juha sanoo.
Juha on käynyt Keltsussa avaamisesta saakka kahvittelemassa. Hän oli myös ideoimassa Keltsun joogatuntia ohjaaja Marin kanssa.