Kuopiolaisvalmentaja avoimena: ”Intohimoinen valmennustyö johti uupumukseen”

Yhtenä aamuna Ollipekka Ojala ei jaksanut nousta sängystä ylös: ”Halusin lopettaa kokonaan valmennuksen.” Kuva: Ismo Vornanen

”En koskaan halunnut pitää vapapäivää”, KuPSin naisten liigavalmentaja Ollipekka Ojala muistelee.

KuPSin naisten liigajoukkueen valmentaja Ollipekka Ojala (32) kertoo, miten elämänhallinta voi pettää, kun intohimoisesta harrastuksesta tulee ammatti. Ojala valmensi päätoimisesti ensin Pallokissoissa ja sitten Tampereen Ilveksessä. Kahden sairausloman jälkeen hän palasi takaisin kotikonnuille Kuopioon.
Väsymys ja lievä masennustila kehittyivät pikkuhiljaa. Saatuaan Tampereella diagnoosin hän tajusi, että uupuminen käynnistyi jo Pallokissojen valmentajana vuonna 2016.
– En halunnut pitää koskaan vapaapäivää. Valmennustyöt alkoivat aamuisin kello 7.45 ja kotona olin kello 21. Joukkueharjoitusten lisäksi vedin 9 lahjakkaalle tytölle henkikohtaista taito- ja fysiikkavalmennusta. Olin aina kaikkien käytettävissä, muistelee Ojala.

Ojala alkoi heräillä yöllä. Urheilemaan tottunut mies huomasi laiminlyövänsä oman liikuntatarpeensa. Hän tunsi olonsa ahdistuneeksi, eikä voinut itsekään ymmärtää, miksi hänen käyttäytymisensä oli muuttunut negatiiviseksi. Kun mieliala laski, en tuntenut enää edes tavallista nälkää.
– Saatoin olla raivoissani hävityn pelin jälkeen ja vihainen kotona. Parisuhteessakin syntyi riitoja pikkuasioista. Elämähallintani alkoi pettää, vaikka sitä eivät ulkopuoliset huomanneet. Tein perfektionistina työt tunnollisesti, vaikka en voinut hyvin.

Kauden päätteeksi Ojala halusi vaihtaa maisemaa. Kuopiolaislähtöisen, Tampereella tuolloin valmentavan Pasi Tuutin kontaktien avulla Ojalasta tuli Ilveksen B-juniorijoukkueen ja tyttöjen talentti-valmentaja. Yhtenä aamuna Tampereella tuli Ojalle lopulta täydellinen pysähdys.
– Tampereen Pirkka-hallissa saatoin pitää kolmetkin harjoitukset peräkkäin. Tammikuussa 2017 aloin oirehtia fyysisesti. Minulta hävisi ääni ja huomasin potevani refluksitautia. Tunsin itseni äärimmäisen väsyneeksi. Maaliskuussa sanoin kihlatulleni eräänä aamuna, etten jaksa nousta sängystä ylös. Ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelin, että voisin jättää jalkapallon, lyödä hanskat tiskiin ja painua töihin vaikka kaupan kassalle.
Urheilupsykologin vastaanotolla Ojala ohjattiin lääkäriin. Hänellä oli työuupumus ja lievä masennus. Diagnoosi johti parin kuukauden mittaiselle sairauslomalle.
– Urheilupsykologi sanoi minulle, että työssäsi kaivat yhtä aikaa kuin seitsemää ojaa, eikä mikään niistä tule valmiiksi. Minulla oli jatkuva riittämättömyyden tunne. Mieltä painoi myös se, että meillä ei ollut juuri yhteistä aikaa avovaimoni kanssa.

Heinäkuussa Ojala palasi takaisin täysipainoisesti Ilveksen B-junioreiden valmentajaksi. Joukkue voitti SM-hopean. Marraskuussa hänelle räätälöitiin kevyempiä hommia tyttöjen talentti-valmentajana ja Ilveksen naisjoukkueen apuvalmentajana.
– Vaikka olin avustava valmentaja, aloin paikkailla liikaa niitä puutteita, mitä valmennuksessa huomasin. Toistin itseäni ja ajauduin entiseen kierteeseen. Vuonna 2018 helmikuussa tuskainen olo ja oireet palasivat ja jouduin toiselle sairauslomalle. Elimistöni oli samanlaisessa rasitustilassa kuin olisin juossut juuri maratonin. Loppukauden 2018 toimin Ilveksen naisten päävalmentajana, kun entinen valmentaja sai potkut.

Elämänsä vaikeimman jakson jälkeen Ojala oppi huoltamaan kehoaan. Hän alkoi joogata ja kävellä rauhallisia lenkkejä metsässä.
– Tällä kaudella KuPSin naisissa siskoni on apuvalmentajani. Hän huomaa parhaiten, jos en osaa laittaa itselleni rajoja. Nyt nautin valmennuksesta ja pian syntyvä esikoisemme varmaan vie turhat ajatukset jalkapallosta.

 

Seuratyöntekijät: Tulosvastuu stressaa

KuPSin toimitusjohtaja Jarmo Heiskanen on oppinut, että seuratyöntekijöiden naamasta näkee, milloin on aihetta kahdenkeskiseen keskusteluun. Julkinen arvostelu ja tulosvastuu aiheuttavat huolta valmentajissa ja muissa seuratyöntekijöissä.
– Usein valmentajat vain lisäävät työmääriään, kun tulokset heikkenevät. Yritämme korostaa, että valmentajan on pidettävä vapaapäiviä. Ympäristönvaihdoskin tekee hyvää, kun tunnetut valmentajat joutuvat selittämään kaupan kassallakin peliesityksiä.
Toimitusjohtaja kehottaa herkempiä valmentajia pysymään poissa somekanavilta silloin, kun arvostelu on kuumimmillaan.
– Seuratyössä saa kokea koukuttavia menestyksen tunteita. Vuoristoratamaisessa arjessa joutuu kokemaan myös syviä pettymyksiä.

Valmentajien työuupumus 

  • Tulosten mukaan 24 % valmentajista koki työuupumusta ja 30 % väsymystä, joka on työuupumuksen ydinoire.
  • Päätoimiset valmentajat raportoivat enemmän sekä työn imua että työuupumusta kuin oman toimen ohella toimivat valmentajat.
  • Suurin uupumusriski oli niillä valmentajilla, jotka olivat ylisitoutuneita ja jotka työskentelivät olosuhteissa, joissa työn voimavaroja oli vähän.
  • Lähde: Satu Kasken väitöskirja, Tampereen yliopisto.