Feissarikerjuu poliisin asia?

Moni kulkija yrittää väistellä Kuopion torilla kyttääviä feissareita.

Kysyin Kuopion poliisista, saako julkisella paikalla kerjätä. Poliisi määritteli, että kerjääminen on kiellettyä, jos se on perässä kulkemista tai pysäyttämistä. Kerjääminen on sallittua, jos henkilö istuu paikallaan passiivisesti.

Paikallaan istuva kerjäläinen, jolla on kuppi jalkojen välissä, kerjää laillisesti. Katusoittaja saa laittaa hattunsa näkyville lanttien toivossa. Jos tuputtaja lähestyy kävellen uhriaan, hän ylittää häirintäkynnyksen. Kysehän on pysäytyksestä. Pysäytys tapahtuu vetoamalla uhrin omatuntoon: Oletko tiennyt, että kympillä kuussa voisit pelastaa lapsen hengen? Kiinnostaako teitä ihmisoikeudet? Tiesitkö että jääkarhut ovat uhanalainen laji?

Köyhä ihminen tuskin huvikseen kerjää ja siksi häneen on syytä suhtautua myötätunnolla, Miten sanoa kohteliaasti ”ei kiitos”, kun puhelinliittymäkauppiaat, energiayhtiöt tai hyväntekeväisyysjärjestöt häiritsevät rauhaasi useita kertoja päivässä? Isot organisaatiot tietävät, että ihmisiä syyllistävät tehokkaimmin viattoman näköiset kesätyöläiset.
Sukupuolineutraalista aikakaudesta huolimatta nuorten miesten tyrkyttämisyrityksissä haisee testosteroni. Tyttöjen reviiriloukkauksia on helpompi sietää. Tyttöenergia on hienovaraisempaa kuin hyökyilevien poikien. Riittääkö feissarin myyntivimma, jos yksinäinen vanhus tulee juttusille ilman pienintäkään aikomusta kaupantekoon?

Isojen hyväntekeväisyysjärjestöjen johtajien kuukausitulot pyörivät 10 000 euron molemmin puolin. Älä kadehdi ihmisten palkkoja, mutta kysy feissarilta, montako senttiä kerätystä eurosta menee avustuskohteeseen. Paljonko kerjuurahoista uppoaa organisaation pyörittämiseen?
Olen samaa mieltä kuin kolumnisti Petri Ruuskanen, joka kirjoitti, että hyväntekeväisyyttä voi käyttää myös hyväksi (Viikkosavo 2.1.). Sillä voi paikata omaatuntoa ja nostaa henkilökohtaista profiilia. Lahjoituksiin perustuva yhteiskunta on epätasa-arvoinen kuten Yhdysvalloissa, jonka suukaupunkien slummeihin pääsen tutustumaan ensi viikolla.

Lähimmäisen auttaminen on eri asia kuin sitoutua tuotteitaan myyvien kerjäläisten tai yhden ryhmän edunvalvontaa harjoittavien organisaatioiden koukkuihin. Reiluinta hyväntekeväisyyttä on se, että maksamme iloisesti veroja tulojemme mukaan ja verot ohjataan demokraattisesti oikeisiin osoitteisiin. Kiinteät keräyspisteet ovat kokonaan eri asia kuin juoksu ihmisten perässä julkisella paikalla.