Feminiininen vallankumous

Potivatko Annika Saarikko ja Elsi Katainen sisarkateutta tukiessaan Kaikkosta?

Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni on viides puoluekentän naispuheenjohtaja Suomessa. Seppo Kääriäisen kaltaiset vanhan vallan miehetkin tukivat Kulmunia. Miksi Annika Saarikko ja Elsi Katainen peukuttivat Antti Kaikkosta? Puoluesisaret taisivat pelätä, että Kulmunin feminiininen energia uhkaa konkariemäntien valtaa tulevissa puoluekokouksissa.

Kulmuni tuo uutta roolimallia äänestäjille. Ihmiskunnan johtopaikoille alkaa nousta sekä naisia että miehiä, joilla on feminiinistä energiaa. Vaikuttaa voi myös herkällä olemuksella eikä vain kokemuksella, johon vanha valta usein vetoaa.

Feminiinisyys ei ole mitään söpöilyä, heikkoutta tai itkuherkkyyttä. Feminiinistä mielenlaatua on aasialaisissa miehissä, toisin kuin karun maskuliinisissa itäeurooppalaisissa. Itäblokin miehet syövät paksuja pihvejä, kulauttavat päälle pullosta vodkaa ja pitävät naista synnytysautomaattina ja kodin yleiskoneena.

Autoritäärisissä ja kilpailua korostavissa yhteiskunnissa johtajaksi nousevat huonosti käyttäytyvät miehet. Macho-miehet puhuttelevat kaltaisiaan äänestäjiä. Tästä typologiasta ovat esimerkkejä presidentit Putin ja Trump. Maskuliininen energia herättää vastavoimia, pelkoa ja vihaa. Toksisesta maskuliinisuudesta kärsivä johtaja öykkäröi, alistaa kansakuntia ja naisia.

Kuopion kaupungin johtajissa on pelkkiä miehiä. Telaketjunaisten on turha heristellä nyrkkejään kaupungintaloa kohti. Johtajanelikossa Jarmo Pirhosessa, Pekka Vähäkankaassa, Jari Kyllösessä ja Jari Saarisessa on sopiva ripaus feminiinisyyttä, yhteisöllisyyttä, huumoria, lempeyttä ja myötätuntoa. Feminiinisyys ei ole sukupuolikysymys.

Vanha polvi muistaa kotiäitien ja piikojen aikakauden. Tästä aikakaudesta on esimerkki setäni, joka sanoo miestä vätykseksi, jos hän ottaa akan sukunimen. 92-vuotias setä on esimerkki aikakautensa mieshahmosta.
Tasa-arvon aikakauden ensimmäisessä vaiheessa naiset pääsivät asemiin, jos he omaksuivat maskuliinisia heikkouksia ja alkoivat käyttäytyä avoimen ahneesti työelämässä.
Ihmisevoluution seuraavassa vaiheessa johtajissa arvostetaan suojeluhalua, hyvinvoinnin edistämistä ja luonnon kunnioitusta. Uuden aikakauden ihminen ei tärkeile titteleillä ja sanele itsevaltiaana päätöksiä niin kuin henkilöt, jotka potevat toksisen maskuliinisuuden oireyhtymää.

 

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.