”Halusin näyttää lapsille, että elämä jatkuu”

Sofia Laukkanen ei ole luovuttanut raskaista koettelemuksistaan huolimatta.

Sofia Laukkasen elämässä on tapahtunut monta tragediaa. Vahva nainen ei kuitenkaan ole luovuttanut.

Sofia Laukkasen tarina sisältää sekä äärimmäistä kärsimystä että esimerkin, miten tahdon voimalla ja toisten ihmisten tuella ihminen selviää kaikkein epätoivoisimmistakin hetkistä.

Vuonna 2005 Sofia odotti neljättä lastaan. Muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa poikavauva syntyi kuitenkin kuolleena. Lapsen kuolemasta käynnistyi surullisten tapahtumien sarja.
Perhe muutti vuonna 2009 Kuopioon. Uusi koti osoittautui kuitenkin homepesäksi. Lapset alkoivat oireilla vakavasti. Kaikki tavarat ja omaisuus piti kantaa kaatopaikalle.
– Lakimiehen avulla ja pitkän taistelun jälkeen saimme kuitenkin rahat takaisin itse talosta, muistelee Laukkanen.

Samoihin aikoihin, kun perhe painiskeli homeongelmien kanssa, yhdellä hänen lapsistaan todettiin harvinainen sairaus. Lapsi joutui viettämään noin puolitoista kuukautta KYSissä.
– Lapsi oli letkuissa ja pidin häntä sairaalassa sylissä yötä päivää. Muuten poika olisi repinyt letkuja irti. Kahteen viikkoon en juuri itsekään nukkunut enkä syönyt.
Lopulta Sofian oli pakko jättää välillä lapsensa sairaalaan ilman äitiä.
– Muuten olisin itse romahtanut totaalisesti. Lisäksi mieheni joutui yksin hoitamaan muita lapsiamme kotona.

Dramaattinen soitto muutti kaiken

Näiden hankalien vuosien jälkeen perheen elämä välillä tasoittui. Perhe pääsi eroon hometalosta ja muutti Siilinjärvelle terveeseen taloon. Vuonna 2013 Laukkasille syntyi vielä kuudes lapsi ja elämä näytti taas hyvältä. Mutta uusi, kaikkein synkin vaihe oli vielä edessä.

Kesäkuussa 2014 Sofia oli lastensa kanssa Sortavalassa mummon syntymäpäiväjuhlissa. Isä oli jäänyt yksin kotiin Siilinjärvelle hoitamaan kissoja ja koiria.
Kanttori-äiti oli valmistautumassa isoäidin juhlaan. Lapset olivat juhlatamineissa ja lauloivat Sortavalan satamassa ”Iloitse Jumalan äiti” ja ”Kristus nousi kuolleista”.
Iloisen hetken keskeytti naapurin soitto Siilinjärveltä. Naapuri ilmoitti, että perheen talo palaa. Heti perään soitti poliisi ja kertoi, että Sofian aviomies oli menehtynyt palossa.

Uutinen oli shokeeraava.
– En uskonut viestiä todeksi. Lapset itkivät ympärillä. Olimme juuri päässeet entisistä koettelemuksista, kun maailma mureni jälleen.
Sofia ajoi lasten kanssa yötä vasten lähes shokkitilassa takaisin Suomeen. Siilinjärvellä vastassa oli karmiva näky.
– Näin omin silmin hiiltyneen kodin. Mieheni oli kuollut ja meillä ei ollut mitään.

”Välillä kävi mielessä, romahdanko täysin”

Monelle herää kysymys, miten yhdelle ihmiselle voidaan antaa näin raskaita koettelemuksia. Tällaisten vastoinkäymisten jälkeen herää väkisinkin kysymys elämän tarkoituksesta.
– Välillä kävi mielessä, että romahdanko täysin. Luovutanko ja onko Jumalaa sittenkään olemassa, kun hän sallii tällaisen kärsimyksen. Pystyin tuskin hampaiden pesuun, kunhan vain hengitin.

Sofia kertoo käyneensä puolen vuoden ajan läpi melkoista helvettiä. Sen jälkeen hän päätti näyttää lapsilleen olevansa vahva. Selvittyään pahimmasta hän jäi virkavapaalle ja alkoi kesäkuussa 2015 rakentaa omakätisesti uutta taloa perheelleen.
– Halusin näyttää lapsilleni, että elämä jatkuu. Onneksi en luovuttanut.
Sofia ihailee, kuinka vahvoja hänen lapsensa ovat olleet.
– Vahvuudestaan he saavat kiittää isänsä perintöä.
Sofia Laukkanen on esimerkki henkilöstä, joka ei luovuta. Kuuden lapsen ja äidin selviytymistarina on kannustus niille, joilla on vaikeaa.

Yllättäen ilmaantui auttavia ihmisiä

Yksinhuoltaja Sofia Laukkanen alkoi rakentaa taloa kuudelle lapselleen täysin kokemattomana. Hän ei ollut koskaan rakentanut yhtään mitään, eikä tiennyt edes työkalujen nimiä. Rakentamispäätös oli silti horjumaton.
Vanhimmat lapset auttoivat rakentamisessa ja hoitivat taloprojektin aikana pienempiä sisaruksia.
Sofia ihmettelee, kuinka traagisten vaiheiden jälkeen perheen elämään alkoi yllättäen ilmaantua auttavia ihmisiä kuin tyhjästä.
– Joku oli tuonut esimerkiksi täydellisen työkalupakin työpaikalleni. Pakin päällä oli vain minun nimeni, mutta ei sitä, kuka pakin oli lahjoittanut.
Ystävien ja talkoolaisten avulla talo valmistui jouluksi vuonna 2015. Lapset ja äiti olivat epäuskoisia ja kiitollisia siitä, että heille oli annettu mahdollisuus uuteen hyvään kotiin.
Uuteen kotiin perhe hankki vain kaikkein välttämättömimmät tavarat.
– Koko perheemme on oppinut, ettei mihinkään maalliseen pidä takertua liikaa.

Kommentti: Uskomaton selviytymistarina

Useimmat meistä surkuttelevat kohtaloaan ja murtuvat, kun läheinen kuolee. Sofia Laukkanen on esimerkki selviytymisen rajattomasta voimasta. Tästä kanttorista löytyi uskomaton elämänvoima. Sortavalasta Suomeen muuttanut nainen oli menettänyt kaiken maallisen, miehensä ja omaisuutensa.
Laukkanen rakensi tahdonvoimallaan, sekä vapaaehtoisten ja lastensa tuella uuden kodin palaneen talon raunioille.
Jos hän olisi hukkunut surun tunteisiin ja luovuttanut, vaihtoehdot olisivat olleet masennuksen ja itsetuhon välissä. Lasten isän, palaneen puolison, muiston kunnioittaminen ja elämän halu nostivat perheen surusta ja opettivat, mitä merkitsee perheen yhteys yli kuoleman rajan.
Laukkasen tarina on tuki niille, jotka ovat menettäneet kaiken. Kuolemakin voi olla opetus. Kaiken voi menettää, myös läheisimmän ihmisen.
Laukkasen persoonassa kirkastuu elämän tarkoitus, syy kamppailla lasten ja elämän lahjan puolesta. Valoisa siilinjärveläiskanttori opettaa esimerkillään, miten myönteinen energia on voima.
Niin kauan kuin henki pihisee, ei kannata luovuttaa.

 

Ismo Vornanen