Harrastuksesta tulikin liiketoimintaa

Yrittäjän lapsista kasvaa usein yrittäjiä. Vesa Lappi oli jo nuorena isänsä yrityksessä töissä, mutta sitten oma yrittäjyys vei voiton. Siilinjärven Toivalasta lähtee tavaraa maailmalle tiuhaan tahtiin. Kuva: Sanna-Liisa Kiiskinen

Sapattivuoden aikana Vesa Lappi uisteli 850 tuntia ja mietti, mitä tekisi isona. Siitä se ajatus sitten lähti.

Kansallisen yrityssparrausohjelman Kasvu Openin finaaliin pääsy ei ole sinne haluaville itsestäänselvyys. Sinne valikoituu yrityksiä, joilla on kova kasvutavoite, mutta myös selkeä suunnitelma sen toteuttamiseksi. Näitä molempia löytyy Vesa Lapilta, joka on onnistunut tekemään rakkaimmasta harrastuksestaan kannattavaa liiketoimintaa. Tie finaaliin on kuitenkin ollut pitkä ja välillä vähän kivinenkin.
– Olin isäni yrityksessä jo ihan nuoresta porarina ja panostajana, tarkoituksena oli jatkaa isän liiketoimintaa, mutta meillä ei ajatukset isän kanssa menneet yksiin. Niinpä perustin oman yrityksen Kone-Lapin vuonna 1996. Kehitimme kaivukonesovitteisen kallionporauslaitteen, jollaista ei vielä ollut olemassakaan. Idea tuli työmailla kiertäessäni, näin sille selkeän tarpeen. Mietimme, että tuon voisi tehdä helpomminkin ja lopulta kehittämämme laite mahdollisti sen, että kun kuski tuli hyttiin ja painoi starttia, niin kone teki työn.

Ensimmäisen laitteensa Vesa möi Keiteleelle, sitten avautuivat Pohjoismaiden markkinat. Suuren maailman valloitukseen yrityksen uskottavuus ei kuitenkaan riittänyt.
– Kiertelin jenkeissä ja Lähi-Idässä, muttei niin pienen toimijan uskottavuus riittänyt. Lopulta möin poraliiketoiminnan pois isommalle toimijalle ja jäin itse kuudeksi vuodeksi vielä myymään laitteita. Sitten tuli mitta täyteen, pidin kahdeksan kuukauden sapattivapaan eka kerran elämässäni. Alussa oli outoa, kun tuli vain muutama puhelu päivässä. Uistelin 850 tuntia kahdeksan kuukauden aikana. Naapuritkin jo kyllästyivät kalaruokiin, Vesa naureskelee.

Sapatin aikana oli tilaisuus miettiä, mitä tekisi isona. Yrittäjyys poltteli takaraivossa.
– Sen vajaan vuoden aikana yritin kalastelun lisäksi löytää ostettavan yrityksen. Tutkin monia vaihtoehtoja, mutta aina tuli ahdistava olo ”onko tämä pakko ostaa”. Olin syksyllä Suvaksella kalastelemassa, vaikka piti jo jäätä hakata pois. Silloin totesin, kyllä kalastaminen on intohimoni, tämän ympärille se yritystoiminta pitää rakentaa.

Lapin suvussa on kulkenut perintönä ihan omanlainen menetelmä kalan valmistukseen. Siltä pohjalta Vesa lähti liikeideaansa jalostamaan.
– Tein erilaisia kylmäsavustuskaappeja, testailin makuja ja merkkasin kaiken ylös. Vuonna 2014 koneet muuttuivat kalaksi, kun Kone-Lappi muuttui Kala-Lapiksi. Alussa toimin ihan yksin, kiersin pohjoissavolaisia kauppoja ja sain tuotteitani myyntiin. Siitä se lähti liikkeelle.

Tällä hetkellä yritys työllistää suoraan ja välillisesti lähes 25 henkilöä. Suomen lisäksi tuotteita löytyy mm. Tanskasta ja espanjalaisesta Carrefour-ketjusta, Saksassa on koemarkkinointi menossa ja Ruotsin markkinat avautuvat lähiaikoina. Kaiken takana on ollut yrittäjän oma intohimo tekemiseen.
– Minulle yrittäjyys on elämäntapa. Minua motivoi halu kehittää tyhjästä jotain ja myydä sitä. Olin minä eilen lomalla ja viiden vuoden aikana olen pitänyt yhden viikon lomaa. Osaan parhaiten irrottautua viikonlopun aikana työstä. Kun pilkillä tuijottaa 10 tuntia pyöreätä reikää, niin kyllä siinä palautuu, Vesa vitsailee.

Vesa sanoo lopettavansa sitten, jos kipinä häviää, kun ei tunnu enää hyvältä.
– En ymmärrä niitä, jotka sanovat, etten päivääkään vaihtaisi pois. Minä vaihtaisin montakin, rapatessa roiskuu aina. Mutta minulla ei ole ollut hetkeä, ettenkö uskoisi tämän onnistuvan. Toivon kuitenkin, etten enää kolmatta kertaa lähde perustamaan yritystä ihan nollasta. Eläkkeelle jäänti tosin vähän pelottaa, mitä sitä sitten tekee? Minulla pitää aina olla ohjelmaa. En osaa olla jouten.