Huuhaan ansiot

Ehkäiseekö ng-vitamiini kuolemantautia? Onko sitä todella olemassa? Tässä huuhaan perusongelmistoa: sensaatiouutisointia, jolla meitä kiihotetaan markkinoille…

Mikä ihme elättää vaihtoehtolääkinnän kenttää, lukuisia vointihoitoja? Eikö lääketiede terveyskasvatuksineen ole jo niin kaiken kattava, että se riittää? Ei vain. Terveysopilliselle moniarvoisuudelle on kansalaisilta loputon tilaus.

Ihminen kokee alinomaa oireistoja, joita ei voi asettaa minkään diagnoosin lokeroon. Joskus vaiva on sitkeä. Kärsimme usein stressisinä psykosomaattisista oireista. Olemme noidankehässä. Ehkä loitsu auttaisi? Tuntuu naurettavalta, mutta joskus se vain tepsii. Hindupoppamiehen vävynä en uskalla väheksyä mysteeristen, suggestiivisten hoitojen voimaa.

Onneksi lääketieteessä uudet totuudet iskevät läpi vasta vahvan kritiikin läpikäytyään. On toki mahdollista, että huuhaa-piireissä elää viisautta, jota koululääketieteessä ei vielä ole osattu tunnistaa tai tunnustaa. Malliesimerkkinä tästä on monien luontaistervehdyttäjien vuosikymmeniä lietsoma usko bakteerien positiiviseen voimaan ja ruoansulatuselinten merkitykseen vaivassa kuin vaivassa.

1900-luvulla kuvitelma ihmisen toisista aivoista vatsassa tai tarpeelle altistua bakteereille lähinnä huvitti paremmissa piireissä. Nyt näillä ideoilla alkaa olla terveystieteissä vankkaa sijaa. Lienee väärin sanoa, että ideat on omaksuttu vointihoitojen puolelta, mutta ainakin ne olisi voitu sieltä poimia.

Antti Heikkilä on kaikkia terveydestä kiinnostuneita kuohuttanut lääkäri. Hän on ottanut tehtäväkseen räiskiä lääketehtaita ja useita lääketieteen koulukuntia. Toki kyseenalaistajia aina tarvitaan. Kuitenkin hänen halunsa pulputa ideoita, joista osa on hataralla, osa vaarallisella pohjalla, vain vahvistaa uskoa siihen, ettei lääketieteen oppeja ole viisasta yrittää kumoilla.

Elävä kritiikki nykyhoitoja kohtaan on lääketieteen kehityksen tae: totuudet jalostuvat. Seuraava sukupolvi osoittaa vääriksi ison osan nykyopeista. Emme arvaa, minkä osan. Kritiikin pitäisi olla oppinutta ja sivistynyttä, myös sopusoinnussa tieteellisen ajattelun kanssa, muuten se ei palvele.

Kyllä: vaihtoehtopuolella on ymmärrystä, jonka arvoa on vaikea arvioida. Piiloviisauden tieteellinen todistaminen vaatisi tutkimusmiljoonia, joita ei ole. Ainakaan lääketehtaat eivät vointihoitojen tutkimusta halua tukea. Ehkä ilmeisin arvo vaihtoehdoissa on taidokkuus hyödyntää lumevaikutusta.

Usko parantaa, se on todettu monet kerrat. Keksittäisiinpä superplasebo.

Kirjoittaja on kuopiolainen terveydenhuollon suunnittelija.