Hyllyä pyyhkimässä

Huhutaan että kirjahyllyt ovat kadonneet kodeista. Missä ovat koulutus ja sivistys? On vain pyyhällettävä digiajassa.

Pahiten se näkyy nykyisessä politiikassa. Tunnenkin monta, jotka eivät ole ikinä lukeneet kirjaa. Mutta puolihöhlää hohotusta piisaa.

Katsoessa omia kirjojen täyttämiä (öhöm!) seiniäni niin ei se hävetä.

Mutta nykymaailma on sitä, että viisas (saattaa) tietää paljon mutta ovela tuntee kaikki.

Kun seuraa Finlandia-ehdokkaita, joko romaaneja tai nk. tietopuolta niin äimistyy.

Siksi tässä pari teosta, jotka tekivät minusta tämmöisen, ulkopuolisen, varautuneen ja jos sanaa ei olisi pilattu – humanistin. Kai.

Joulun lähetessä sopii muistaa, että F.M. Dostojevski kirjoitti kirjallisuuden vavahduttavimmat Kristus-hahmot, suurten syntisten vastavoimat.

He ovat ulospäin avuttomia, jopa naurettavia hyvyydessään – nykymitoilla. Ennenhän omatunto kolkutti jos teki väärin, nyt se varoittaa, että joku saattaa nähdä.

Riivaajien Šatov, Idiootin ruhtinas Myškin ja Karamazovin veljesten Aljoša vaikuttavat hyvyydellään ja saavat ympäristönsä ymmälleen ja sekasortoon. He herättävät toiset mutta herääminen muuttuu hämmennykseksi ja epätoivoksi, joka saa vihaamaan herättäjää.

Hän kirjoitti kärsimyksen välttämättömyydestä.

Tekee mieli puhua pirstoutunutta minuutta tutkineen R.D. Laingin termeistä ahmaisu, murtuminen, kivettäminen ja persoonallisuuden riisto tai esineellistäminen., joita hän käytti puhuessaan mielen jakautumisesta. Väinö Linna on taas esillä. Pohjantähden luin 12-vuotiaana vammoittumatta.

Kiinnyin erityisesti Kivivuoren isä-Ottoon ja Oskuun. Kun Koskelan Akseli ja Kivivuoren Elina kihlautuivat, niin Osku osoitti oivaa sisarkiintymystä onnittelullaan: ”Vuoden päästä meidän plikka sitten kävelee perseläpi käsivarrella.”

Pohjantähden henkilöistä eniten on vaikuttanut räätäli Aatu Halme. Hän oli alussa karikatyyri, mutta sitten kunnian mies, ei osallistunut kansalaissotaan mutta ammuttiin siitä huolimatta.

Aatu Halmeessa oli kaksi aitoa ja tärkeää piirrettä: yhteiskunnan pieniin ja sorrettuihin kohdistuva myötätunto ja vastenmielisyys väkivaltaa kohtaan.

Ja vielä Halmeen suhtautuminen tuonpuoleiseen:

”Kuten tiedätte, en ole kirkkouskovainen, joskin tunnustan, suuren nasaretilaisen suurimmaksi opettajaksi maan päällä. Minun uskoni kuolemattomuuteen on hieman toisilla perusteilla…”

Jouko Tyyri sanoi minulle kerran, keskustelujemme aikana, että kun huudon salakuljettaa tekstiin, voi merkin jättää pois. Mutta se on vain fiksuja varten.

 

Kirjoittaja on sanomalehtikirjailija. Lähetä palautetta: kuopio.mielipide@media.fi