Hymy Suuronen: ”Minut kasvatettiin rakkaudella ja rajoilla”

Hymy Suuronen yksivuotiskuvassa porvoolaisessa valokuvaamossa. Kuva: Suurosen albumi

Minä lapsena: Hymy Suuronen, 59, viimeisin ammatti myymälänhoitaja

”Olin 2-vuotiaaksi asti pikkuneiti porvoolainen. Ensimmäinen kotini Kuopiossa oli Kettulanlahdessa rannalla Majavatiellä. Sieltä sitten muutimme aika pian uuteen kotiin kerrostaloon Savonkatu ykköseen. Siellä sain viettää ihanan lapsuuteni ihan aikuisikään saakka.

Lapsuuteni oli hyvin onnellinen. Minulla oli hyvä perhe ja maailman paras äiti. Minulla oli myös 13 ja 14 vuotta vanhemmat isosiskot Kylli ja Tupu sekä paljon kaikkea kivaa kanssani touhunnut isäni. Minut kasvatettiin rakkaudella, mutta minulla oli myös tiukat rajat. Niistä en saanut lipsua. Äiti ja isä opettivat minulle hyviä tapoja ja osasin jo lapsena käyttäytyä kauniisti.

Olinkin lapsena todella kiltti ja auttavainen. Minusta oli kiva avata ihmisille ovia ja tuottaa hyvää mieltä. Minulla oli aina äitini laittamat siistit saparot tai letit ja leveät, yleensä valkeat, rusettinauhat. Kesäisin muistan minulla olleen aina valkeat pitsiset polvisukat suloisten kesämekkojen kanssa.

Sain 10-vuotislahjaksi mustan villakoiraneiti Bellan. Olimme erottamattomat. Leikimme Aarneenpuiston kallioilla ja opetin Bellan istumaan oranssin pyöräni tarakalla. Yhdessä ajelimme Väinölänniemeä ympäri. Eräänä kauniina kesänä olin uimakoulussa. Suoritin myöhemmin uimakandidaatin ja -maisterin tutkinnot. Olin vesipeto!

Vanhemmillani oli saarimökki, nimeltään Hymynmaa. Kävimme kesäisin siellä yleensä joka päivä. Matkaa Kuopionlahdelta oli ”pikasliipparilla” vain 12 minuuttia. Isäni lauleli kanssani matkalla kivoja lauluja. Perillä leikin käpylehmillä, tein kakkuja hiekasta ja vedestä. Raaputtelin pieneltä kasvimaalta piparjuurta leivälleni. Vanhempana hiihdin vesisuksilla ja nautin vauhdin hurmasta.

Olin reipas koulutyttö ja pidin oikeastaan ihan kaikesta koulussa ja muutenkin, paitsi kesäkeitosta. Harrastin balettia ja lauloin kuorossa. Hammaslääkärissä kävimme koululaisina Niiralan koulussa. Valtava koulurakennus, hammaslääkäri Tulikoura ja pieni tyttö – sen muistan pienoisena ainoana pelottavana asiana.”

  • Sarjassa tutut savolaiset muistelevat lapsuuttaan.