Ihana työntäyteinen elämä

Eeva Mertanen näkee, että elämässä pitäisi osata nauttia hetkestä eikä nipottaa liikaa. Hänen mielestään ei ole esimerkiksi mitään pahaa siinä, jos haluaa nauttia pienen lasin viiniä vaikkapa lounaalla.

Jos pyrkii väkisin pitämään ajatukset pois työasioista vapaa-ajalla, tulee vain stressiä, sanoo työtään rakastava Eeva Mertanen.

Isä Camillossa minut ottaa vastaan jo silmillään valloittavasti hymyilevä Eeva Mertanen. Haastattelen Eevaa hänen suurimmasta intohimostaan; ruoasta, viineistä ja ravintola-alasta. Eeva on niitä onnekkaita, jotka ovat löytäneet oman polkunsa elämässä. Hän nauttii avoimesti työntäyteisestä elämästään.
Eeva oli vasta 4-vuotias kun hän toivoi vanhemmiltaan omaa ravintolaa joululahjaksi. Nykyisin hän on kuopiolaisen Ravintolamestareiden toimitusjohtaja. Yhtiöön kuuluu niin ravintolatoimintaa kuin pitopalveluitakin.
– Perheeni muutti Irlantiin kun olin 1-vuotias ja tein jo siellä asuessamme alkoholittomia drinkkejä ja laitoin liinan käsivarrelle kuten tarjoilijat, kertoo Eeva Mertanen uran syntytaustaa.
Perhe palasi Suomeen kun Eeva oli hieman isompi. Tosin ensin Tampereelle.

Kesät ravintolan terassilla

Kuopioon perhe muutti kun Eeva oli seitsemännellä luokalla. Muutto oli Eevalle hieno juttu, sillä Tampereella häntä oli kiusattu koulussa, mutta Kuopiosta hän sai heti kavereita. Lukion jälkeen Eeva piti välivuoden opiskellen espanjaa Malagassa. Sen jälkeen tie vei suunnitellusti restonomiopintoihin Savoniaan. Kesät hän teki töitä terassivastaavana Isä Camillossa.
– Omistaja huomasi kykyni ja puski kokeilemaan alaa muuallakin. Menin sitten Rukalle, jossa opin todella paljon volyymimyynnistä.

Piti jäädä Lontooseen

Yhden kesän Eeva teki töitä Lontoossa ystävänsä kanssa, joka lähti kaupunkiin kokiksi.
– Siellä huomasin valtavan eron siinä, kuinka Suomessa moni haluaa ja tähtää ravintola-alalle. Englantilaisille taas työ ravintolassa on keino maksaa opiskelut tai joku muu välietappi elämässä.
Eevan tarkoitus oli jäädä sille tielle, mutta koti-ikävä iski kesän lopussa. Myöhemmin tie oli vetämässä Helsinkiin hovimestariksi, kunnes puhelin soi ja hänelle tarjottiin ravintolapäällikön pestiä Mustassa Lampaassa.
– Ajattelin, että ehkä tämä on parempi kuin hovimestarin työ. Joskus ajattelin, etten halua kiinnittää itseäni mihinkään, mutta näin sitä ollaan edelleen Kuopiossa ja puolitoista vuotta sitten ostin avomieheni Mikon kanssa ensimmäisen omistusasunnon, Eeva nauraa.

Kipinä syttyi perheen matkoista

Eeva uskoo kipinän ravintola-alalle syttyneen perheen matkoista ja ulkomailla asumisesta. Reissuilla syötiin paljon ulkona.
– Muistan jo lapsena tarkkailleeni, miten tarjoilijat liikkuvat ravintolassa ja kiinnitin huomiota siihen, millaista palvelua saimme.
Työn teko on hänellä verissä muutenkin. Varsinaisella kesälomalla kesäaikaan Eeva oli ensimmäistä kertaa viime vuonna.
– Olen tehnyt töitä 14-vuotiaasta asti. Olin muun muassa neljä kesää Rauhalahden leirintäalueella siivojana. Se oli hyvin opettavaista. Vanhempani olivat myös yrittäjiä, mistä opin sen, että olisi hyvä tehdä sitä mistä nauttii.
Lomien puuttuminen ei tunnu toimitusjohtajaa haittaavan.
– Olen sitä mieltä, että jos saa tehdä sitä mitä rakastaa niin siitä pitää olla kiitollinen.

”Haluan tehdä supertähtiä”

Vaikka oma ravintola onkin Eevan suurin haave, sen perustaminen ei käy tuosta vain. Pitää olla hyvä idea ja tilausta. Siksi Eevalla ei koskaan ole ollut täysin omaa ravintolaa. Tosin edellinen ravintolapäällikön työ Mustassa Lampaassa tuntui kuin se olisi ollut hänen oma vauvansa.
– Sen lisäksi olen aina halunnut olla esimies. Pidän siitä, että voin kehittää ihmisistä parempia kuin mitä itse olen ja luoda oman alan supertähtiä.
Eeva sanoo kiinnittävänsä omissa esimiehissä huomiota henkilöstöjohtamiseen. Usein hän pohtii, mitä itse tekisi samassa tilanteessa.
– Mietin sitä, kuinka oikein valmentamalla työntekijöistä saisi vielä parempia.

Henkilökemiat vaikuttavat

Eeva on huomannut, kuinka henkilökemiat vaikuttavat koko henkilökuntaan. Hän muistuttaa, että motivoitunut ja innostunut henkilökunta näkyy koko toiminnassa. Hänestä töissä saa näkyä myös ikäviä tunteita, kunhan muistaa käyttäytyä. Ja mikäli joillakin henkilökemiat tökkivät, ne pitää selvittää.
– Kiitos hyvästä työstä on aina tärkeä, eikä sen tarvitse olla iso. Nyt meillä on käynnissä Vuoden paras työkaveri -äänestys.

Ei palavereita aikaisin aamulla

Toimitusjohtajan omaan arkeen kuuluu niin toimistopäiviä kuin edustustehtäviä. Koska sosiaaliselle naiselle kotona nököttäminen ei ole herkkua, kulkee toimisto usein läppärilaukussa ja työpiste on usein omassa yksikössä tai muuten ihmisten ilmoilla. Hän myös pyrkii testaamaan jokaisen yksikön menun aina sen vaihtuessa. Työasiat tulevat helposti mukaan kotiin.
– Jos pyrkii väkisin pitämään ajatukset pois työasioista vapaa-ajalla tulee vain stressiä. Noudatan Juha Jylhäsalmen (Kuopion Komediafestivaalien tuottaja) neuvoa, että ei koskaan palavereita ennen kello yhdeksää. Avomieheni ja muu perheeni on myös ihana tuki.

Kulinaarimatkoja muihin kaupunkeihin

Vapaa-ajallaan Eeva nauttii, no, mistäpä muusta kuin hyvästä ruoasta ja viinistä avomiehensä ja ystävien kanssa. Välillä Eeva tekee kulinaarimatkoja toisiin kaupunkeihin, joissa kaikki ruoat on lounasta myöten varattu etukäteen.
– Makupalettia pitää kehittää jos haluaa, että se säilyy. Todellista aivojen nollausta on lasi viiniä ja hyvä kirja tai TV-sarja. Rakastan myös lautapelejä ja erityisesti Skipboa! Tykkään kestitä vieraita ja kattaa pöydän nätiksi. Siivoaminen rentouttaa myös.
Paljon edustustehtäviä sisältävässä työssä Eeva muistaa kiinnittää huomiota myös omaan hyvinvointiin.
– Yksikin alkoholiannos voi vaikuttaa uneen. Jos viikko on ollut jo valmiiksi kuormittava, se kannattaa jättää ottamatta. Pitää kuunnella omaa kehoa.

Toiveissa järkevää suhtautumista alkoholiin

Ravintola-alalla koko ikänsä työskennellyt Eeva Mertanen kannattaa liberaalia alkoholipolitiikkaa. Hän kertoo esimerkin Lontoosta.
– Jos Lontoossa ostaa ravintolassa viinipullon ja ei jaksa juoda sitä, lopun voi viedä kotiin mukanaan. Sellaista minäkin toivon Suomeen. Onneksi Suomessakin on pikkuhiljaa alettu ymmärtää hyvän viinin ja ruoan yhteys.
Eeva toivoo järkevää suhtautumista alkoholiin. Alkoholin nauttiminen ei ole aina yhtä kuin kaatokännin vetäminen. Tipaton tammikuu on hänestä hyvä esimerkki suomalaisen kansakunnan vääristyneestä ajattelusta suhteessa alkoholiin.
– Toisin sanoen, miksi suhtautumisen pitää olla joko nolla tai sata? Lounasviinit kulttuuriin ja kohtuudella vaikka joka viikko!