Ilmastopaniikki

Ope-opas sanoo: ”Ilmastonmuutos on vakavin ihmiskuntaa koskaan kohdannut ympäristöongelma. Ihmisten toiminnan vaikutus ilmastonmuutoksen etenemisessä on ratkaiseva ja katastrofaalinen ilmastonmuutos voidaan edelleen estää, jos niin halutaan.” Nuorisobarometri 2018 kertoo, että vastanneista 24,4% kokee erittäin paljon ja 43,2% melko paljon epävarmuutta ja turvattomuutta ihmisestä aiheutuvasta ilmastonmuutoksesta.

Ilmastopaniikki velloo mediassa ja julkisessa keskustelussa tulipalon lailla. Johtaako julkinen tapa keskustella ilmaston muutoksesta sekä median pelon lietsonta meitä sellaisiin konkreettisiin toimiin, joista nämä peloissaan olevat nuoret ihmiset hyötyisivät? Mitä konkreettista voin itse tehdä tänään äitimaan ja asukkaiden hyväksi? Millaisella asenteella ja tunteella toimin? Eikö ole jo selvää, että suodattamaton tunnereaktio toiminnan tiedostettuna tai tiedostamattomana motiivina ei ole aidosti hyväksi kenellekään, olipa toiminta mitä hyvänsä!

On havaittavissa monenlaisia tapoja suhtautua. Itse havaitsen neljä eri tapaa:

1. Henkilöt, jotka kieltävät ilmastonmuutoksen siinä missä kaiken muunkin äitimaan hyvinvoinnin merkityksen. He eivät usko, että ihmisen tekemisillä on mitään merkitystä. Heitä saattaa vaivata tuskainen erillisyyden ja yksinäisyyden tunne, jonka hukuttavat erilaisiin riippuvuuksiin.

2. Peloissaan, huolissaan ja vihoissaan olevat luonnonsuojeluinnokkaat, jotka ovat samaistuneet aktivistiosaan itseään. Ymmärtämättä itsekään, he vastustavat ja vellovat mediassa sen sijaan että voisivat keskittyä käyttämään aikansa äitimaan puolesta aktiivisesti tehden konkreettisia hyviä asioita, joista tulee myös heille itselleen hyvä mieli.

3. Henkilöt, jotka ymmärtävät ilmastonmuutoksen johtuvan monesta tekijästä ja että se on muuttunut aina. He osaavat tarkastella maailmaa rauhasta käsin kantaen oman luomisvastuunsa äitimaan asukkaana. Arvot ja toiminta tukevat tätä.

4. Henkilöt, joita voisi kutsua ilmastonmuutoskameleonteiksi. Heidän näkökulma vaihtelee ja on sekoitus edellisiä tilanteesta riippuen.

Ymmärrykseni on, että äitimaa pitää kyllä huolen itsestään. Hän on ollut armollinen ja äärimmäisen kärsivällinen kanssamme. Mutta kuten kuka tahansa rakastava äiti tekisi; jos ei mene pikkuhiljaa perille nätisti niin sitten menee tiukasti. Mitä se sitten äitimaan näkökulmasta tarkoittaakaan.
Minä luotan äitimaahan tuli mitä tuli ja olen siihen syvässä rakastavassa yhteydessä joka päivä. Elämä on laina. Elän nyt, kun täällä olen.

Kirjoittaja on bloggaaja ja hyvinvointialan yrittäjä.