Isyystesti lähti lasten kanssa autolla Espanjaan – katso videot seikkailusta

Helinä, Johannes, Sointu, Katariina ja Muusa Teppo palasivat neljän kuukauden matkaltaan huhtikuussa. Kuva: Inka Matilainen

Uhka vai mahdollisuus? Sen selvittivät Johannes ja Katariina Teppo kun he lähtivät tien päälle viime joulun alla.

Kaksi alle kouluikäistä lasta, viisikuinen vauva, kaksi aikuista ja matka autolla Kuopiosta Espanjaan. Uhka vai mahdollisuus? Siitä lähtivät viime joulun alla selvittämään kuopiolaiset Johannes ja Katariina Teppo yhdessä lastensa Soinnun, Helinän ja Muusan kanssa.

Retkikunta pakkasi auton ja otti keulan kohti Malagaa. Yhteensä reissussa perhe oli neljä kuukautta, josta 3 ja puoli kuukautta he viettivät määränpäässä. Sitä ennen he lopettivat vuokrasuhteen kodissaan ja muuttivat tavarat varastoon. Uuden asunnon he vuokrasivat Kuopiosta juuri ennen paluuta.
– Ajatuksena oli olla niin pitkään kuin rahat riittävät tai sitten siihen saakka kun minulla jatkuvat työt, eli huhtikuulle. Meni sitten tosiaan se neljä kuukautta ja tulimme takaisin viikkoa ennen kuin minulla alkoi työt, Johannes kertoo.

Matka Travemundesta Torrelimolinokseen kesti 9 päivää. Lautalla Travemundeen, sieltä Berliiniin, jossa neljä päivää. Sen jälkeen kilometrit alkoivat todella kertyä.
– Barcelonassa olimme 2 yötä. Ajoimme noin 600 kilometriä per päivä ja jouluaattona jopa 736 kilometriä, Johannes sanoo.

Mittariin kertyi yhteensä 3 736 kilometriä, dieseliä meni 353,55 euron edestä, tietulleihin meni 156,76 euroa, arviolta noin 250 tutinnostoa ja nelisenkymmentä vaippaa.
Jos jokin yllätti vanhemmat niin se, kuinka hyvin lapset jaksoivat istua autossa. Perinteinen ”joko ollaan perillä” -kysymyskin kuultiin arvion mukaan ”vain” noin 125 kertaa.
– Se kyllä yllätti etteivät lapset edes juuri kaivanneet ruutuaikaa autossa. Tosin meillä niitä katsotaan niin vähän, että ehkeivät he edes osanneet kaivata. Ja asennekysymyshän tämäkin on. Olimme varautuneet, että autoilu voi olla ihan hirveää, niin kaikkihan oli sitten ihan pelkkää positiivista yllätystä, vanhemmat naurahtavat.

Ajaminen tehtiin aina lasten kunnon mukaan ja yöpymistä alettiin säätää noin parisataa kilometriä ennen seuraavaa kohdetta.
– Hotellin saaminen oli välillä haastavaa, koska vaikka meille olisi riittänyt pieni huone, eivät kaikki hotelli suostu majoittamaan näin montaa ihmistä muuta kuin perhehuoneeseen, Katariina sanoo.

Perillä perhe vietti paljon aikaa ulkona ja lapset olivat muun muassa mukana paikallisessa kerhotoiminnassa. Sieltä sekä lapset että vanhemmat saivat uusia ystäviä.
– Tutustuimme siellä toiseen kuopiolaisperheeseen ja olemme olleet heidän kanssaan yhteydessä matkan jälkeenkin.

Alunperin perheen ajatuksissa oli lähteä ihan lentokoneella Kaakkois-Aasiaan Indonesiaan, mutta kuopus Muusaa ei voinut vielä rokottaa A- ja B-hepatiittia vastaan, joten suunnitelma muuttui nopeasti. Auto valikoitui alle ihan seikkailumielessä ja koska matkalla oli mahdollisuus nähdä paljon eri paikkoja.
– Kyllä tässäkin se matkanteko oli se juttu eikä päämäärä. Lisäksi ajatuksena oli viettää erilainen ja ikimuistoinen vauvavuosi. Pikkulapsivuodet menevät niin äkkiä ohi ja haluamme olla niissä täysillä mukana. Vietimme valtavasti aikaa yhdessä.

Reissun pituus oli Teppojen mielestä juuri sopiva. Kuopioon oli heistä kiva palata eikä toisaalta tuntunut, että matka olisi jäänyt liian lyhyeksi. Reissu tuskin jää perheen viimeiseksi.
– Haaveissa on vielä jossain vaiheessa toteuttaa alkuperäinen suunnitelma eli matka Indonesiaan.

  • Matkasta koostettiin myös videoita Johanneksen Isyystesti -YuoTube-kanavalle. Niitä pääset ihastelemaan täältä

 

Jätä tilaa sattumille ja muutoksille

Äkkiseltään voisi ajatella, että moinen matka lasten kanssa vaatii valtavasti etukäteisjärjestelyjä ja tarkkoja suunnitelmia. Ja niin se voi ollakin. Muttei Tepon perheessä.
– Me pyrittiin suunnittelemaan matkaa mahdollisimman vähän. Vakuutukset tietenkin katsottiin kuntoon ja Muusan rokotukset. Meillä ei myöskään ollut mitään majoituksia odottamassa vaan varasimme ne matkan päällä, toiminut Katariina kertoo.

Pakatessakin mukaan otettiin vain pakolliset ja ehdottomasti tärkeimmät olivat Muusan vaunut. Monta asiaa perhe hankki matkan päältä kuten vanhempien tyttöjen juoksupyörät. Torremolinoksesta he vuokrasivat pienen yksiön, jossa käytiin lähinnä nukkumassa.
– Joka päivä tuli vähintään se 10 000 askelta. Yksiö palveli meitä hyvin, koska silloin ei tullut jumitettua asuntoon ja rahat riittivät hyvin elämiseen hyvin.

Pariskunta sanoo, että tällainen elämäntyyli on heille hyvin luonteenomaista. Perheessä ei tehdä liian tarkkoja suunnitelmia asioista eikä lapsilla ole tiukkoja arkirytmejä. He ymmärtävät, ettei kaikille vastaava reissu sopisi ja vinkkaavatkin jokaista tekemään matkastaan oman perheen näköisen.
– Se on aina ihmiskohtaista, miten paljon tarvitsee vaikka omaa tilaa ja millaiset rytmit lapsilla on. Silloin pitää mennä niiden mukaan. Toiset eivät nauti siitä, että on paljon muuttujia. Silti tuollaiselle reissulle kannattaa aina jättää tilaa sattumille ja muutoksille, koska niitä varmasti tulee.

Perheen reissussa muuttujana oli muun muassa paluumatka, joka oli tarkoitus suorittaa myös autolla. Toisin kuitenkin kävi ja kotiin tultiin lentämällä.
– Kun lähdimme reissuun Muusa käytännössä nukkui automatkat. Reissun aikana hän kasvoi ja eipä nukkunut enää. Sitten paikallisessa Face-puskaradiossa oli kuva koirasta, joka ei saanut lentää ja etsi siksi itselleen autoa. Omistaja oli Siilinjärveltä. Päätettiin sitten tehdä niin, että he saavat auton ja me palataan kotiin lentäen. Lapset olivat hieman ihmeissään kun paluumatka ei kestänyt kuin muutaman tunnin.