Janne Sallinen: ”Olin kuulemma reipas ja tekevä lapsi”

Sallisen albumi

Minä lapsena: Janne Sallinen, 45, liikunta-alan yrittäjä

”Asuin koko lapsuuteni Karjalan laulumailla Joutsenossa. Lapsuuteni oli kliseisesti sanoen onnellinen. Olin insinööri-isän ja sosiaalityöntekijä-äidin esikoislapsi. Ollessani kaksivuotias muutimme isäni rakentamaan omakotitaloon. Samana vuonna syntyi pikkusiskoni Minttu.
Lapsuuttani leimasi turvallisuus ja vahva yhteisöllisyys. Lapsuuden koti oli turvallinen paikka, jossa toistuivat säännölliset perusrutiinit. Esimerkiksi päivällinen syötiin aina yhdessä kello viisi. Ystäviä minulla oli useampi, pääasiassa luokkakavereita ja muita kylän lapsia. Me kylän lapset vietimme illat yhdessä leikkien ja pelaten, kesällä muun muassa kirkonrottaa ja futista, ja talvisin jäkistä, tosin tennispallolla.
Olin kuulemma reipas ja tekevä lapsi, ja aina tekemässä jotain. Tykkäsin kaikenlaisesta fyysisestä toiminnasta, olipa kyseessä pyöräily pitkin kyliä tai lähimetsikössä könyäminen. Vapaa-ajan vietinkin mieluiten pelaten, leikkien ja kylällä pyörien. Toisaalta alakoulussa löysin kirjat, ja olen lukenut paljon pienestä pitäen. Vastapainona liikunnalle luin runsaasti nuorten seikkailukirjoja, kuten Viisikkoa, kolmea etsivää ja MacLeania, sekä salapoliisikirjoja kuten Agatha Christietä.
Koulusta tykkäsin, sillä uuden oppiminen kiinnosti jo silloin. Koulussa oli mukavaa, opettajia kunnioitettiin ja kouluruoka oli hyvää. Koin oikeasti oppimisen iloa. Erityistä stressiä en koulusta kuitenkaan ottanut.
Alakoulussa myös jälki-istunnossa tuli oltua erilaisten kolttosten ja kokeilujen takia. Varsinainen ongelmatapaus en kuitenkaan missään nimessä ollut. Alakoulun kävin Kesolan koulussa ja yläasteen ja lukion Joutsenon koulukeskuksessa. Hyviä muistoja koulusta on päällimmäisenä.”

  • Sarjassa tutut savolaiset muistelevat lapsuuttaan.