Johanna Rusanen-Kartano: ”Viihdyin lapsena hyvin koulussa”

”Äitini mukaan olen aina rakastanut poseeraamista. Muutaman vuoden ikäisenä pääsin ensimmäistä kertaa oikealle valokuvaajalle ja otin hetkestä kaiken irti.” Kuvat: Johannan albumi

Minä lapsena: Johanna Rusanen-Kartano, 48, oopperalaulaja

”Lapsuudenkotini oli Kuopion keskustassa, Suokadun srk-talon ylimmässä kerroksessa. Se oli kanttori-isäni virka-asunto. Työntekijöiden asunnot sijaitsivat ylimmässä kerroksessa, viidessä alemmassa sijaitsi toimistoja. Virka-aikaan talo oli vilkas, illaksi se hiljeni. Asunnon suurelta kattoterassilta oli upeat näkymät kohti keskustaa ja Tuomiokirkkoa. Asuimme tässä talossa lähes koko kouluikäni, kunnes muutimme omakotitaloon Niiralaan. Kanttori-isän ja sairaanhoitaja-äidin lisäksi perheeseemme kuului minua noin kolme vuotta nuorempi pikkusisko ja kuusi vuotta nuorempi pikkuveli.

Isäni virka rytmitti elämäämme. Iltaisin isä johti kuoroja, joihin aloimme pikkuhiljaa iän karttuessa osallistua. Viikonloppuisin työnkuvaan kuului häitä ja hautajaisia sekä tietysti sunnuntain jumalanpalvelukset. Niinpä viikonloput ja juhlapyhät vietettiin lähes poikkeuksetta kotona. Kuopion Tuomiokirkosta tuli läheinen ja rakas paikka. Siellä urkuparvella oli ensin lapsena turvallista köllötellä ja sitten vähän vanhempana jännittää ensimmäisiä esiintymisiä. Vapaina viikonloppuina ja lomilla ajoimme vanhempieni kotiseudulle Kainuuseen mökille ja mummolaan.

Kouluni kävin Asemakoulussa sekä torin varrella Lyseossa. Asemakoulu oli pieni ihana koulu, jossa lasta kuunneltiin ja hänen vahvuutensa huomioitiin. Koulumme näytelmäkerho voitti useita palkintoja lasten taidetapahtumissa ympäri Suomea. Sieltä on minun näyttämötyöskentelyni pohjakoulutus peräisin. Viihdyin muutenkin koulussa, lempiaineeni oli äidinkieli. Kirjoitin lapsena kaksi romaania ja yläasteella menestyin valtakunnallisessa kirjoituskilpailussa. Olin muutenkin aktiivinen lapsi, harrastin pianon- ja huilunsoittoa sekä kuorolaulua ja opetin seurakunnan pyhäkoulussa. Kirjailijan työ olisi varmasti ollut haaveammattini ellen jo 7-vuotiaana olisi hurahtanut oopperaan ja päättänyt vakaasti, että minusta tulee oopperalaulaja.

Olin haaveillut omasta koirasta niin kauan kuin muistan. 14-vuotiaana sain vihdoin ensimmäisen koirani, whippetin nimeltä Soolo. Parhaalla ystävättärelläni oli rottweiler. Pikkuinen Soolo ei koskaan oppinut pelkäämään isoja koiria. Itse asiassa hän taisi itsekin luulla olevansa rottweiler, sillä kävimme tottelevaisuuskoulutuksen peruskurssin rottweilereiden ryhmässä.”

  • Sarjassa tutut savolaiset muistelevat lapsuuttaan.

Johanna Rusanen-Kartano.