Jokaisella on vastuunsa

Vuonna 2014 lensin Malaysian Airlinesilla Amsterdamista Kuala Lumpuriin. Tilanne Itä-Ukrainassa oli kriittinen ja muistan lentokoneen navigaattoria katsoessani ihmetelleeni, miten lentokoneet voivat lentää sotatilassa olevan maan yli.

Ihmettely olikin ihan aiheellinen. Neljä päivää myöhemmin sama lentokone ammuttiin alas Itä-Ukrainan yllä. Lähes 300 ihmistä sai surmansa.
Tämä tapaus tuli mieleen tällä viikolla, kun monet lentoyhtiöt, Finnair mukaan lukien, ilmoittivat muuttavansa lentoreittejään Syyriaan mahdollisesti kohdistuvien ilmaiskujen vuoksi. Lentoreittien muutokset ovat yksi konkreettinen muistutus siitä, miten maailman kriisipesäkkeiden ongelmat ovat lopulta yhteisiä.

Kuopiosta käsin katsottuna tuhansien kilometrien päässä olevat kriisit voivat tuntua kaukaisilta. Miten helppo olisikaan sulkea silmänsä maailman murheilta ja tuudittautua siihen, että meillä Suomessa sentään asiat ovat hyvin – olemmehan vieläpä maailman onnellisin maa.

Mutta lopulta olemme kaikki yhtä. Maailman suuret kriisit, ilmastouhkat ja nälänhädät eivät tunne valtioiden rajoja. Yksikään maa ei voi eristäytyä ja jokaisella valtiolla on vastuunsa maailman kriiseistä, koska niin yksilöt kuin yhteiskunnatkin ovat osa kokonaisuutta. Jos suhtaudumme välinpitämättömästi muiden ongelmiin, saattaa väärä asenne kolahtaa joskus omaan nilkkaan.