Jukka Patrakka: ”Pienenä olin utelias ja liikkuva”

”Lapsuuden kesinä riitti tekemistä. Kuva on 1960-luvun alusta”, Jukka muistelee. Kuva: Patrakan kotialbumi

Minä lapsena: Jukka Patrakka, 60, Savon Sanomien toimittaja

”Lapsuudenkotini toimi osin Sinikiven meijerin toimistotilana Maaningan Kinnulanlahdessa. Pienenä olin utelias ja liikkuva. Kolmivuotiaana livahdin potkurin kanssa jäälle ja suoraan avantoon. Kaksi isompaa poikaa onnistui pelastamaan minut.

Etelä-Suomesta muuttaneet vanhempani olivat lapsina joutuneet jättämään kotiseutunsa talvisodan vuoksi. Siskoja minulla oli kolme. Meitä paimensi skotlanninpaimenkoira ja sen jälkeen kaverina oli irlanninsetteri. Kasvatin kaksi variksenpoikaa.

Leikkikavereita riitti, koska naapureillakin oli paljon lapsia. Pelasimme jääkiekkoa sekä pesä- ja jalkapalloa. Talvisin rakensimme lumilinnoja, olimme lumisotaa ja luistelimme pitkin rantoja. Kesällä uimme, soutelimme, kalastimme, kävimme linnunpesillä, rakensimme majoja metsään ja kiipeilimme puissa. Joskus laskettiin mäkeä kuusen latvasta oksia pitkin. Hauskaa oli myös ryömiä kaverin tekemässä pimeässä heinäpaalilabyrintissa. Ajelin ympäri vuoden mopolla, jonka olin saanut 11-vuotiaana.

Televisiossa oli aluksi yksi kanava. Saimme väritelevision vuonna 1973. Vielä muistan sen ruudussa tepastelleen norsun ja vihreät puut. Piirrettyjä tv:stä näki ehkä kerran pari vuodessa.

Koulutaipaleen aloitin upouudessa kansakoulussa. Opettajaa toteltiin silloinkin, kun mustekynää piti käyttää niin, ettei se koskettanut paperia. Terä ei saanut katketa. Tykkäsin kirjoittaa aineita. Jotkut niistä olivat hieman rajuja, koska olin lueskellut isän sotakirjoja. Kouluun kävelin tai hiihdin metsän läpi ja jään yli. Ensimmäisissä koulun hiihtokilpailuissa mono irtosi, mutta hiihdosta ja juoksusta on riittänyt minulle harrastusta vuosikymmeniksi. Sain juostua tuhat metriä alle kolmeen minuuttiin 14-vuotiaana. Kävin silloin keskikoulua kirkonkylällä, jonne mentiin linja-autolla ja sulan maan aikaan pyörällä.

Kesällä asuin paljon teltassa, jonne vedin sähköt. Luin aamuyölle muun muassa Jerry Cottoneita ja Pekka Lipposia. Kun selailin Otavan isoa tietosanakirjaa, maailman laajuus ja monimutkaisuus alkoi valjeta. Lukion kävin Kuopiossa. Sitten lähdin töihin Tukholmaan ja sieltä pitkälle reppureissulle Aasiaan. Sen jälkeen pääsin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä tähtäimessä toimittajan ammatti.”

  • Sarjassa tutut savolaiset muistelevat lapsuuttaan.

Kuva: Juha Poutanen