Kaksi kantaa: Pitäisikö meilläkin sallia eutanasia?

Björn Cederbergin mukaan laillinen eutanasia muuttaisi lääkärin etiikkaa. Kuva: Ismo Vornanen

Kahdella lääkärillä, Terhokodin entisellä ylilääkäri Juha Hännisellä ja kuopiolaisella Björn Cederbergillä on erilaiset käsitykset kuolinavusta terveydenhuollossa.

Juha Hänninen on toiminut 25 vuotta Terhokodin ylilääkärinä. Hän on kirjoittanut useita kirjoja eutanasiasta kuten Eutanasia ja Kuolemme vain kerran. Tällä hetkellä hän on ministeriön työryhmässä, joka pohtii lainsäädännön mahdollisuuksia palliatiivisessa hoidossa ja eutanasiassa.
Björn Cederberg on kristillisdemokraattisen puolueen kuopiolainen valtuutettu. Hän on myös lääkäri ja kristillisessä seurakunnassa pastori. Hänninen kannattaa kuolinavun antamista terveydenhuollossa, Cederberg on toista mieltä.

Juha Hänninen:

Kuolemme nykyään yhä pidemmän elämän elettyämme. Myös moni sairaus, joka aiemmin merkitsi nopeaa kuolemaa, on tänä päivänä hoidettavissa. Tai ainakin elämä voi jatkua pidempään, kuin mikä aikaisemmin oli ollut mahdollista. Pitkän ja terveen elämän lisäksi osa ihmisistä sairastuu ja elää kivuliaan loppuelämän. Elämän loppu voi tulla myös elinkaaren varhaisemmassa vaiheessa.

Saattohoidosta alettiin puhua 1960-luvulla, kun havaittiin yhä useamman ihmisen kokevan vaikean ja kärsimystä sisältävän elämän loppuvaiheen. Saattohoidosta tuli lääketieteen ja hoidon vastaus kivuliaaseen kuolemaan. Itsekin olin kehittämässä suomalaista saattohoitoa 1990-luvun alusta lähtien.

On kuitenkin käynyt ilmeiseksi, että saattohoito ei ole vastaus kaikkeen vaikeaan kuolemiseen. Kipua voidaan pitkälti hoitaa ja samaten monia fyysisiä oireita. Moni kuoleva elää vaikean oireilun, elämän merkityksen katoamisen ja pelkän oman kuoleman odotuksen piirissä. On toisinaan tuskallista olla ja vain odottaa ja toivoa, että kuolema lopulta tulisi ja päättäisi kärsimyksiä sisältävän elämän.

Eutanasia ja lääkkeellisesti avustettu kuolema, eli kuolinapu voivat olla se viimeinen mahdollisuus, jolla ihminen voi omalla päätöksellään lopettaa kärsimystä sisältävän elämänsä. Vaikka meillä on oikeus elämään, ei meillä ole velvollisuutta elää, kun se on liian vaikeaa.
Niissä maissa, joita on jo useita, ja joissa avustettu kuoleminen on mahdollista, kuolemantoiveen perustana on oma toistettu pyyntö silloin kun kärsimys on sietämätöntä. Sietämätön kärsimys on ihmisen itsensä omalle kohdalleen määrittelemää. Ei ole olemassa universaalia kärsimyksen mittaa.

Harva itse asiassa haluaa kuolla. Toive saada kuolla syntyy mahdottomaksi koetusta tilanteesta. Yhtä julmaa kuin on olla hoitamatta ihmisen kipua, on olla ottamatta huomioon ihmisen aitoa toivetta päästä tilanteesta, johon ei ole enää muita ratkaisua. Hollanti, Belgia, Kanada, Kolumbia ja Australian Victoria ovat tämän keinon mahdollistamiseen jo päätyneet. Kymmenessä USA:n osavaltiossa on mahdollista saada kuolinapua. Portugali ja Espanja ovat seuraamassa samoilla linjoilla. Olisi aika jo Suomessakin mahdollistaa oman kärsimyksensä ratkaisu kuolinavun välityksellä.

Björn Cederberg:

Ponnistin lääkäriksi, koska jo teini-ikäisenä halusin sellaiseen työhön, jossa voin toisia ihmisiä auttaa. Tähän pyrkimykseen vaikutti ratkaisevasti äitini parantumaton sairaus ja kuolema ollessani 16-vuotias. Myöhemmin elämääni tuli myös selkeä kristillinen elämänkatsomus ja opiskelin sen johdosta pastoriksi.

On syytä selventää käsitteitä. Sana eutanasia tulee kahdesta kreikankielisestä sanasta, eu ja thanatos, jotka tarkoittavat ”hyvä” ja ”kuolema”. Alun perin sanalla tarkoitettiin hoitotapaa, jolla lääkäri on saanut potilaan kuoleman mahdollisimman rauhalliseksi ja tuskattomaksi. Sittemmin käsite on muuttunut. Eutanasialla on jo yli sata vuotta tarkoitettu armomurhaa, eli että lääkäri tarkoituksellisesti surmaa potilaan lääkkeitä antamalla tämän toistuvasta, vapaaehtoisesta ja oikeustoimikelpoisesta pyynnöstä. Eutanasia on siten aina aktiivinen toimenpide.

Valmistuessani lääkäriksi annoin Hippokrateen valan. Se sitoo minua edelleen tänään. Sen johtoajatus on, että lääkäri käyttää taitoaan potilaan auttamiseksi, ei surmaamiseksi. Suomessa eutanasia on kielletty rikoslaissa. Itsemurhan avustaminen ei ole Suomessa rikos, mutta lääkärin kohdalla se on terveydenhuollon etiikan vastaista. En voisi työskennellä sellaisessa terveydenhuollon organisaatiossa, jossa minun täytyisi käyttää lääkärin taitoani vastoin antamaani lupausta. Eutanasia merkitsisi suurta muutosta lääkärin eettisessä asennoitumisessa.

Hyödyttömistä hoidoista luopuminen ei ole eutanasiaa. Hoidosta kieltäytyminen ei myöskään ole eutanasiaa. Lääkärin etiikka -ohjeisto lausuu: ”Turhien hoitojen välttäminen ja hyödyttömien hoitojen lopettaminen ovat normaali lähtökohta lääkärin työssä.”
Lääkäri on elämän puolustaja. Suomen Lääkäriliitto vastustaa eutanasian laillistamista. Lääkäriliitto vastustaa myös sitä, että lääkärit ammattikuntana velvoitettaisiin tekemään toimenpiteitä, joiden ensisijaisena tarkoituksena on potilaan kuoleman jouduttaminen.
Parempi tie on oireita lievittävän hoidon ja saattohoidon kehittäminen.

Juha Hännisen mielestä ihmisellä ei ole velvollisuutta elää, jos elämä on liian tuskallista. Kuva: Johanna Erjonsalo

Kommentti: Mikä on luonnollinen kuolema?

Ismo Vornanen

Jos potilasta hänen omasta halustaan autetaan kuolemaan, voidaan puhua avustetusta itsemurhasta. Eutanasiassa on kyse siis siitä, että lääkäri surmaa potilaan lääkkeillä, jos potilas oikeustoimikelpoisena sitä pyytää.
Jos ihminen on parantumattomasti sairas, lääkäri voi käsitykseni mukaan lakata antamasta hoitoja. Kyse ei ole silloin eutanasiasta, jos ihmistä ei pidetä keinotekoisesti hengissä kalliiden hoitojen avulla. Hoitojen lopettaminen sinänsä voi nopeuttaa biologista kuolemaa. Kyse on enemmänkin luonnollisesta kuolemasta kuin passiivisesta eutanasiasta.
Jos eutanasia olisi ihmisen oman tahdon varassa, pyyntöön voisi vaikuttaa hetkellinen mielentila. Moniko itsemurha olisi jäänyt tekemättä, jos henkilö olisi harkinnut päätöstään pidempään toisenlaisessa tunnetilassa.