Kansakunnan piinaviikot

Koko Suomen kansa joutuu koronan ansiosta pääsiäispaastolle.

Viime kolumnissa käyttämäni käsite ”maailman äly” sai aikaan sekä paheksuntaa että kiitosta. Materialistisessa kulttuurissa maailmankaikkeutta pidetään pelkkänä sattuman oikkuna, elottomana kuin kiveä, johon nerokas evoluutio rakensi tietoisuuden ja elämän miljoonat muodot. Tämän ajattelutavan mukaan älyllinen elämä syntyi vahingossa maapalloksi kutsuttuun universumin pieneen pisaraan.

Olkoot virukset ja ihmiskuntaa kurittavat vitsaukset sitten sattumia, jos se sopii paremmin betonista rakennettuun insinöörifilosofiaan. Joka tapauksessa katastrofit ovat opettavaisia kokemuksia.

Koronauutisoinnin ykkösaiheeksi noussut vessaperin hamstraus on esimerkki, miten ihmiskunta on kiedottu riippuvuuksien verkkoon. Suomalainen ei pysyisi hengissä metsässä päiväkään. Huolestumme mukavassa kaupunkiosakkeessa, jos paperi ei riitä pyllyn pyyhkimiseen. Ihan vain vinkkinä, että maailmassa suuria kansakuntia, jotka pitävät vessapaperin käyttöä epähygieenisenä tuhrimisena. Pyllyn voi pestä vedellä eri teknikoilla ja ylellisyyskodeissamme bideesuihkulla.

Sodan nähneet vanhukset sopeutuvat paremmin poikkeusoloihin kuin kaupoissa hosuva nuorempi väki. Ortodoksit sopeutunevat parhaiten. Vietämmehän jo muutoinkin pääsiäispaastoa, joka huipentuu piinaviikkoon ja loppuu pääsiäiseen kuten myös alustavan ilmoituksen mukaan tämä poikkeustila.
Nyt koko Suomi joutuu paastolle. Kansa huomaa, että kun aistinautintoja ja menoja on ollut liikaa, elämä alkaa tympäistä. Vasta nälkä saa ruuan maistumaan hyvältä, ja vähäiset virikkeet rikastavat sisäistä maailmaa.

Tarvitseeko rakentaa kalliita pytinkejä toimistotiloiksi, kun työt näyttävät hoituvan etänä? Montako turhaa kokousmatkaa on tässä maassa tehty? Kotona voi hoidella työasioita mukavasti villasukat jalassa, virttynyt college-paidan retku päällä kahvia hörppien.

Itse olen kirjoitellut 12 vuotta putkeen joka päivä lukuun ottamatta ulkomailla lorvimista. Siirryn koronan ansiosta kirjoitustauolle. Kuuntelen Puijon metsässä linnunlaulua ja kevään puhkeamista satamassa. Kiitän lukijoita runsaista palautteista, myös kipakoista kritiikeistä siltä varalta, että tämä poikkeustila alkaisi maistumaan paremmalta kuin jatkuva tekstien naputtelu. Joka tapauksessa pääsisäispaasto on tarkoitettu uudistumista varten.