Kansanvallan juhla

Aurinko nousi vaali-illankin jälkeen idästä. Viiden ja puolen miljoonan suomalaisen arki oli aivan samanlainen kuin ennenkin. Muutamalle sadalle ihmiselle aamu kuitenkin toi suuren draaman: tragedia niille, jotka eivät tulleet valituiksi, voitonjuhla toisille.
Suomalaiset näyttivät, että muutos on mahdollinen. Entisen menon – mitä se nyt sitten tarkasti ottaen olikaan – oli loputtava. Pakka oli jaettava uudestaan. Ei nämä olleet ilmastovaalit, eivät edes maahanmuuttovaalit. Nämä olivat vaihtoehdon etsimisen vaalit.

SDP keräsi oppositiovuosinaan pinnat kotiin, vastustamalla ja jäynäämällä, väittämällä osaavansa kaikki asiat hallitusta paremmin. Niin se aina menee riippumatta, kuka tai mikä on oppositiossa. Tuloksena neljän vuoden jäkätyksestä aina on, että suuri osa kansasta alkaa uskoa opposition väitteisiin.
Nyt poliittiset tuolit on jaettu uudelleen neljäksi vuodeksi, ja varmaa on, että uusi oppositio ei löydä uuden hallituksen toimista mitään hyvää. Jos oppositio taas onnistuu – ja siihen totisesti on hyvät tarpeet – niin neljässä vuodessa Antti Rinteestä on tehty Suomen vihatuin mies.

Suurin voittaja oli Perussuomalaiset. Tuolla puolueella oli juuri se, mitä lukuisat suomalaiset kaipasivat. Puheenjohtaja, joka ei ärsyyntynyt eikä puhunut toisten päälle, ja sanoma, joka ei rähjännyt maahanmuutosta eikä panikoinut ilmastonmuutoksesta vaan antoi järkevät vastaukset tavalliselle ihmiselle. Kun muut keskeyttivät Jussi Halla-ahon puheen, hän vaikeni. Epäselväksi jäi, mitä hän olisi halunnut sanoa. Sen juuri kansa olisi halunnut kuulla, ja antoi äänensä ja varmisti, että saa ainakin neljä vuotta kuunnella suosikkiaan.
Mitä Halla-aho sitten sanoi, kun puhua annettiin? Mikä puri yli 17%:iin Suomen kansasta? Tulkitsin, että Halla-ahon mielestä omalla autolla saa Suomessa edelleenkin ajaa, ja ilmastoa suojelkoot ne maat, jotka sitä turmelevatkin. Suomen osuus on vain promillen luokkaa. Kun tuohon kaikkeen lisättiin vaatimus pitää suomalainen teollisuus kotimaassa ja ulkomaiset siipeilijät poissa, ei vaalitulosta voi ihmetellä.

Kuopio sai kolme kansanedustajaa, mutta menetti ehkä ministeripaikan. Yli 8100 äänestäjää toki ymmärsi sen potentiaalin, mikä sellaisissa ehdokkaissa kuten Antti Kivelä, Sari Raassina ja Harri Auvinen oli. Nyt pitää vain odottaa jonkun uuden kyvyn kasvamista. Päätökset tehdään valtioneuvostossa eikä tv-väittelyissä.
Paasikivikö se oli kun sanoi: kansa ei tee hyviä tai huonoja päätöksiä, se tekee oikeita päätöksiä!

Kirjoittaja on kuopiolainen historianlehtori.