Karsintaa tehtävä

Terveydenhuollon priorisointi tarkoittaa terveydenhuollon toimien tärkeysjärjestykseen asettamista. Kustannusvaikuttavuuden perusteella. Edistetään vain kustannusvaikuttavien tutkimusten ja hoitojen käyttöä. Sekä vähennetään vähiten vaikuttavien menetelmien käyttöä ja luovutaan tehottomista. Terveydenhuolto pelastetaan priorisoimalla. Parannetaan väestön terveyttä ja vähennetään terveyteen liittyvää eriarvoisuutta.
Priorisointikeskustelu käynnistettiin 1990-luvun alussa. Perustettiin priorisointitoimikunta ja pidettiin aiheesta julkinen konsensuskokous 1993. Alkuinnostuksen jälkeen juhlahumu lässähti. Sittemmin priorisointikeskustelu on pullahtanut pinnalle satunnaisesti.

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila vaati (IS 13.9.) avointa keskustelua priorisoinnista! Eikö kolme vuosikymmentä jaarittelua riitä? Ainakaan tavan sukankuluttajilla ei ole mitään annettavaa priorisointikeskusteluun. Varhila kiirehti myös kalliiden hoitojen kustannusvaikuttavuuden selvittämistä. Niiden pitäisikin olla vaikuttavuusarvioinnin etulinjaa.
Priorisointilinjauksista päättäminen kuuluu hallitukselle ja eduskunnalle. Varhila penäsikin poliitikoilta linjanvetoja. Ongelma on, että poliitikot ovat haluttomia ja kyvyttömiä. Eduskunnassa notkuu vain kourallinen poliitikkoja, jotka ymmärtävät edes jotain terveydenhuollosta. Käytännön priorisointitoimet on jätettävä asiaan vihkiytyneille terveydenhuollon ammattilaisille.

Ihan kaikki ei jäänyt pelkäksi puheeksi. Terveydenhuollon menetelmien vaikuttavuutta selvittänyt Finohta perustettiin 1995. Samoihin aikoihin alettiin väsätä Käypä hoito -suosituksia. Niitä on laadittu jo yli sata. Menetelmien arviointia alettiin tehdä hajautetusti myös yliopistoissa ja yliopistosairaaloissa. Finohtan lakkauttamisen jälkeen Oulun yliopistollisessa sairaalassa aloitti 2018 toimintansa Kansallinen HTA-koordinaatioyksikkö FinCCHTA. Tavoitteena on edistää näyttöön perustuvien menetelmien käyttöä ja siten lisätä terveydenhuollon vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta.

Esimerkiksi polven rappeumaperäisen nivelkierukkarepeämän leikkaushoito, yksi yleisimmistä kirurgisista toimenpiteistä, osoittautui tutkimuksissa tarpeettomaksi. Niitä on vähennetty rajusti. Yleisellä tasolla vaikuttavuus näkyy edelleen kuitenkin huonosti toimintayksiköiden tavoitteenasettelussa.
Tässä teoksessa on kaikki tarvittava priorisoinnista: Ryynänen O-P, Kukkonen J, Myllykangas M, Lammintakanen J, Kinnunen J. Priorisointi terveydenhuollossa. Mitä maksaa, kuka maksaa. Talentum 2006.

Kirjoittaja on päivystävä dosentti.