Katsaus kolumneihini

Kuluneen kahden vuoden aikana olen kirjoittanut yli kaksikymmentä kolumnia eli kantaaottavaa lehtiartikkelia omalla nimelläni ja kuvallani. Samalla olen alistanut itseni arvioinnille ja arvostelulle. Olen noudattanut lehdenkin toiveita olla rohkea. Itse olen halunnut olla kyseenalaistava, ennakkoluuloton ja mihinkään tiettyyn päin kumartamaton eli puolueeton. Sananvapaus Suomessa on sallinut sen, että olen rohjennut sanoa asiani suoraan ja kakistelematta. Tästä on ollut seurauksena palautetta – sekä positiivista että negatiivista.

Tunnen, että minulle on syntynyt oma faniryhmä eli ryhmä lukijoita, jotka odottavat kolumniani kuukausittain. Toinen ryhmä on sitten se, joka haluaa haukkua minut ja kolumnini alimpaan helvettiin. Kerron nyt kolumneista, jotka ovat saaneet eniten positiivista palautetta ja kolumneista, jotka ovat saaneet eniten negatiivista palautetta. Palautteet ovat osin tulleet lehden toimitukseen mutta valtaosin suoraan minulle.
Positiivisista top-kymppiin kuuluu Puijo-kolumnini. Lukijat eivät mitenkään ymmärrä sitä, miksi Kuopion ikoni on vuosikymmeniä jätetty oman onnensa varaan ilman, että sen merkitystä olisi ymmärretty esimerkiksi bisneksen, luontomatkalun ja urheilun näkökulmasta. Luonnonsuojelijoiden sienilöydökset on myös kyseenalaistettu.

Paljon positiivista palautetta tuli myös kolumnistani Tasa-arvottomat eläkkeet: miksi 1,5 miljoonaa eläkeläistä kestää Lipposen hallituksen keksimää eläkkeiden taitettua indeksiä, kansanedustajien soputumiseläkettä ja raippaveroja. Tämän aiheen palautteessa minua jopa pyydettiin asettumaan eläkeläisten edunvalvojaksi ja eläkekysymysten asianajajaksi.
Kolmanneksi eniten tuli palautetta pikavipeistä. Miksi nuorille ja vanhemmillekin annetaan lainaa ilman takuita esimerkiksi kulutusluottojen maksamiseen. Päätös lainasta tulee vaikka yöllä ja muutamassa minuutissa. Kuluneen kahden vuoden aikana maksuhäiriöiden määrä on noussut kolmestasadastatuhannesta viiteensataan tuhanteen.

Eniten negatiivista palautetta on tullut kolumnistani Katolisen kirkon synnit. Sain kritiikkiä yllättäen muutamalta evankelis-luterilaisen kirkon aktiivilta. Osa ei olisi sallinut minun kirjoittavan aiheesta, kuinka yli 8000 tuhatta katollista kirkonmiestä ovat käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen nuoria poikia ja tyttöjä. Tämä on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä. Tehtiinhän siitä elokuvakin. Minä kysyn: Missä on teidän Jumalanne?
Valhe ja totuus -kolumnini herätti poliittiset intohimot. Ei olisi saanut kirjoittaa, että Trump ja Putin valehtelevat. Ei myöskään olisi saanut nostaa tietoisuuteen tiedemaailman vilppejä: kuka varasti uskovaiselta tutkijalta tutkimusaiheen.
Kiitos mielenkiinnosta kolumneihini. Nyt jään kolumnivapaalle ja jätän aikaa muihin kirjallisiin hankkeisiin.

Kirjoittaja on dosentti.