Kauniita vaatteita ja äidiksi tulemisen iloa

Sonja Jäntin ja Jenna Antikaisen mielestä naiseuden mukava puoli on se, että saa pukeutua kauniisti ja laittautua meikeillä. Kuvat: Laura Ruuskanen

Kaupunkilehti kyseli, mikä naiseudessa on parasta. Naistenpäivää vietetään 8.3.

Ensi perjantaina vietetään Kansainvälistä naistenpäivää. Sen kunniaksi Kaupunkilehti kävi jo nyt kyselemässä eri ikäisiltä naisilta, mikä naiseudessa on parasta.
Ensimmäisenä tavoitimme kahvilla olleet ystävykset Jenna Antikaisen ja Sonja Jäntin. 22-vuotiaat nuoret naiset olivat kahvilassa etäopiskelupäivän vietossa. Naiseuden parhaista puolista molemmille tuli ensimmäisenä mieleen ulkoiset seikat, kuten se, että saa pukeutua kauniisiin vaatteisiin ja laittautua.
– Kyllä ensin tulee mieleen se, että on etuoikeutettu, kun naisille on olemassa niin paljon kauniita vaatteita, joihin saa laittautua. Ja parasta on myös kauniiksi laittautuminen meikeillä, Sonja luettelee.
Myös Jennasta laittautuminen on mukavaa ja tärkeääkin. On kivaa, kun saa meikata ja laittaa kynsilakkaa.

Kun ruvetaan pohtimaan kysymystä hieman syvällisemmin, niin Jenna ja Sonja sanovat, että naisten kesken on ihanaa jakaa asioita ja vuodattaa kaikki ilot ja surut.
– Naiset yhdistävät voimansa ja tukevat toisiaan, kuten mekin tyttökavereiden kesken. Pyrimme pitämään naisteniltoja muutaman kerran aina puolen vuoden sisällä, mutta vielä useammin tulee piipahdettua tällaisilla lyhyemmillä kahvihetkillä, koulukaverukset kertovat.
Sitten aikanaan, naiseuden mukana mahdollistuu myös molempien nuorten haave äitiydestä.
– Kyllä meillä molemmilla on ollut ajatuksena, että joskus tulisimme äideiksi. Se olisi tärkeää, sitten joskus ajallaan.

Kahvipöydän äärestä löysimme myös Sirkka-Liisa Antikaisen, yhdessä ystävättärensä kanssa. Antikainen on jo saanut kokea perheenlisäyksen ilot, moninkertaisesti.
– Olen oikein grande mama nykyisin. Lapsia on jo neljännessä polvessa. Lasten saaminen on parasta naiseudessa. Samoin ensin se, kun löytää vierelleen kivan miehen.
Antikainen sanoo, että isoäitiyden parhaita puolia on lasten seurasta nauttiminen.
– Mutta ei enää tarvitse valvoa öitä heidän vuokseen, Antikainen nauraa.

Antikainen muistelee yhdessä ystävänsä kanssa, kuinka naisena oleminen on vuosien saatossa helpottunut. Naisten asema on parantunut heidän näkemiensä vuosikymmenten aikana.
– Nyt voimme mennä ravintolaan ilman miestä. Vielä 50–60-luvuillakin katsottiin vähän pahalla, eikä välttämättä päässyt pöytään, ennen kuin seurassa oli mies. Eikä silloin edes ollut tällaisia kahviloita, joihin olisi näin naisten kesken menty kupposelle, naiset innostuvat muistelemaan.
Oli myös muita asioita, joita nainen ei aikanaan saanut oikein tehdä.
– Meidän työpaikallamme eivät naiset saaneet ajaa autoa. Se olisi ollut miestyöntekijöille häväistys. Aina jonnekin lähtiessä piti odottaa, että miestyöntekijä lähtee mukaan kuskiksi, Antikaisen nimettömänä pysyvä ystävätär muistelee.
– Nyt on mahtavaa, että naiset voivat olla vapaasti, Antikainen tiivistää.

Torilla törmäsimme vielä kuopiolaiseen Kristiina Lybeckiin, joka oli liikenteessä yhdessä mummolaan lomalle tulleen lapsenlapsensa Jenna Jussilan (8) kanssa.
– Naiseuden parhaana puolena tulee ensimmäisenä mieleen, että saa kokea äitinä ja mummona olemisen ihanuuden. Mummona saan olla mukana lapsenlapseni elämässä, sekä seurata hänen kasvua ja kehitystään, Kristiina sanoo Jennaa katsellen.
Jenna pääsee hiihtolomavierailunsa aikana mummon kanssa muun muassa kaupungille, hiihtämään ja teatteriin.
– Tyttönä on kivaa, kun saa käyttää kauniita vaatteita, Jenna tokaisee.

Sirkka-Liisa Antikainen on kiitollinen äitiydestä ja isoäitiydestä.