Kaupunkilehti pysäköinnintarkastajan matkassa – Työ, josta ei paljon kiitosta heru

Risteysalueella autoa ei saa parkkeerata viiteen metriin ennen eikä jälkeen risteystä. Kuvat: Laura Ruuskanen

Kaupunkilehden toimittaja pääsi hetkeksi mukaan seuraamaan keskustelua aiheuttavaa pysäköinnintarkastajan työtä.

Kello on kymmenen yli kahdeksan tiistaiaamuna, ja olen lähdössä aamuvuorossa olevien pysäköinnintarkastajien matkaan valtuustotalolta. Tarkoituksena on kulkea muutama tunti heidän matkassaan ja seurata, millaista työ on käytännössä. Koska sakkolappuja jakelevat tarkastajat saavat tunteet joskus lämpenemään, tosin harvemmin positiivisessa mielessä, esiintyy tarkastajakaksikko jutussani varmuuden vuoksi muutetuilla nimillä.

Hyppään Liisan ja Kaisan kyytiin pysäköinnintarkastajien sähköautoon. Kaksikon on määrä tarkastaa aamupäivä keskustan pysäköintejä. Kuopio on jaettu keskuskaupungin osalta pohjoiseen, eteläiseen ja keskustan alueeseen.
– Me tarkastajat toimimme pääsääntöisesti aina pareittain, turvallisuussyistä. Meillä on kolme autoa käytössä. Joskus keskustassa liikkuu tarkastajapari myös kävellen.
Ruokatunnilla tehdään vaihto, ja kukin pari pääsee uudelle tarkastusalueelle iltapäiväksi. Parit vaihtuvat viikoittain.

Ajamme Suokatua alas ja käännymme Vuorikadulle. Ensimmäinen virheellisesti pysäköity auto näkyy Vuorikadun ja Kauppakadun kulmassa. Auto ei ole sallitussa pysäköintiruudussa.
– Näppäilen puhelimen ohjelmaan auton tiedot, otan kuvat ja tulostin tulostaa sakkolapun. Siihen tulee näkyviin kirjattu virhesyy ja QR-koodi, josta asiakas pääsee näkemään ottamani kuvat. Kuvat siirtyvät saman tien myös toimistolle, jos asiakas soittaa sinne saatuaan sakon. Kyllä tekniikka auttaa tässä hommassa nykyisin todella paljon.
Sakotus, eli viralliselta nimeltään virhemaksupäätöksen tekeminen, on nopea prosessi. Virhemaksu on keskustan alueella 60 euroa ja lähiöissä 50 euroa.

Kun ajelemme autolla ympäri keskustaa, pistävät ensimmäisenä silmään autot, jotka ovat risteysalueilla, pelastusteillä tai liian lähellä suojatietä.
– Silmä harjaantuu todella nopeasti bongaamaan virheellisesti pysäköidyt autot.
Snellmaninkadulla sakotetaan kaksi autoa, jotka ovat nimenomaan liian lähellä risteystä. Risteysalueella autoa ei saa pysäyttää tai laittaa parkkiin viiteen metriin ennen eikä jälkeen risteystä.

Pysäköinnintarkastajien työtä todistavat ohikulkijat. Lähes jokainen silminnäkijä alkaa jutella tarkastajille ja kyselee syytä, miksi autoa sakotetaan. Osa varmistelee, onko vieressä oleva oma auto varmasti oikein pysäköity.
– Neuvonta on iso ja mukava osa työtämme.
Tarkastajat kertovat pyrkivänsä aina sanomaan neuvoja kuljettajalle, jos auto ollaan jättämässä väärin.
– Jos me satumme parhaillaan paikalle, yritämme aina huomauttaa kuljettajaa, että autoa ei ehdittäisi jättää väärin pysäköidyksi.

Liisa ja Kaisa kertovat, että keskimäärin kukin tarkastaja sakottaa päivässä noin parikymmentä autoa.
– Tosin määrä vaihtelee päivittäin hirveästi. Kesällä tapahtumien aikaan on vilkasta. Mutta se on fakta, että ikinä ei ole ollut päivää, jolloin virhemaksuja ei olisi tarvinnut ollenkaan tehdä. Aina niitä virheitä löytyy, eivät ne virheelliset pysäköinnit koskaan lopu.

Yleensä työstä ei juuri kiitosta heru, mutta silti tarkastajat ovat tyytyväisiä hommaansa.
– Tämä on siinä mielessä huoletonta työtä, että jokainen päivä alkaa aina alusta, eikä hommat pääse kasaantumaan. Ja onhan tässä oma vapaus, kun saa liikkua päivän aikana valitsemillaan reiteillä.

”Kollega pahoinpideltiin”

Kuopion pysäköinnintarkastajat saivat keväällä käyttöönsä haalarikamerat uhka- ja vaaratilanteiden yleistymisen vuoksi. Kamerat ovat tarkastajien turvaväline, sillä joskus työstä saattaa saada aggressiivistakin palautetta. Haalarikameroilla pyritään edistämään asiakaspalvelun laatua sekä tarkastajien työturvallisuutta.
– On mekin joskus jouduttu vähän pelkäämään työn vuoksi. Joskus meitä on seurattu autolla tai sanallisesti uhkailtu. Joskus tilanteita on puitu omallakin kohdalla käräjillä asti, toinen tarkastajista kertoo.
Liisa ja Kaisa kertovat kollegastaan, joka kerran pahoinpideltiin sairauslomakuntoon.
– Siinä taisi olla päähän hakkaamista ja jalkoihin potkimista.

Haalarikamerat ovat jo nyt auttaneet merkittävästi. Liisa ja Kaisa kertovat, että suusanallinenkin uhkailu on vähentynyt huomattavasti.
– Kun asiakas näkee käynnissä olevan kameran meidän rinnuksilla, ei monikaan enää uskalla laittaa showta pystyyn.
Haalarikameroiden videoita ei katsota koskaan turhaan. Materiaaliin palataan vain tarkastajan suostumuksella, jos tarve vaatii.
– Mutta onneksi ei ole vielä koskaan tarvinnut, eli mitään ei ole nyt sattunut.
Myös parityöskentely on suhteellisen tuore turvatoimi. Vielä joitakin vuosia sitten tarkastajat toimivat yksin.

Kehittynyt tekniikka auttaa pysäköinnintarkastajia työssään muutenkin runsaasti. Sen lisäksi, että virhemaksut saa näppärästi kirjoitettua puhelimen ja kannettavan tulostimen avulla, voi puhelimella myös tarkastaa voimassa olevat pysäköintimaksut ja erilaiset pysäköintiluvat.
– Mobiilimaksaminen yleistyy paljon, eli kaikilla ei enää ole tulostettua maksulipuketta tuulilasissa. Niinpä skannaamme rekkarit puhelimella ja näytölle tulee heti joko punainen tai vihreä ilmoitus sen mukaan, onko parkkimaksu maksettu.
Puhelimesta voi helposti myös tarkastaa vaikkapa tontin rajoja, jos niitä pitää selvitellä lainvastaisten maastopysäköintien kohdalla.

Sakotus ja hinaus

  • Virhemaksu on keskustassa 60 e ja muualla 50 e.
  • Virhemaksuja voidaan kirjoittaa kolme, aikaisintaan 24 tunnin välein toisistaan.
  • Yleensä siirtokehotus annetaan jo toisen virhemaksun jälkeen.
  • Siirtokehotuksessa annetaan määräaika, jonka kuluessa ajoneuvo tulisi siirtää, tai se siirrätetään pois.
  • Pelastustielle pysäköity ajoneuvo voidaan siirtää tarvittaessa ilman siirtokehotusta eli viipymättä.