Yritysjohtajana maailmaa kiertänyt Jussi: ”Kävin kidnappauskurssin ja pakenin poliisia”

Jussi Holopainen ei enää kaipaa sumuisiin metropoleihin. Metsäihminen viihtyy nyt Kuopion Pelonniemellä luonnon äärellä. Kuva: Ismo Vornanen

Yritysjohtajana maailmaa kiertänyt Jussi Holopainen jätti ylellisen elämän autonkuljettajineen. Nyt hän hakkaa onnellisena halkoja Pelonniemessä.

Jussi Holopaisen (60) tarina kertoo siitä, miten kotiseudun Kuopion arvo nousi, kun bisnesmies oli tehnyt vuosikausia kansainvälistä uraa pääkaupunkiseudulla, Lontoossa ja Mexico Cityssä. Arki ulkomailla voi olla paljon karumpaa, kuin millaisia mielikuvia kaukomaissa eläminen herättää.
Kuopion Männistössä lapsuutensa viettänyt Jussi on tehnyt lähes koko työuransa kansainvälisissä tehtävissä. Nähtyään maailmaa tarpeeksi Jussi palasi reissultaan Kuopioon, koki vahvan luontoherätyksen ja huomasi olevansa onnellisimmillaan yksinkertaisessa elämänmuodossa. Nykyään hän toimii hallitusammattilaisena Kuopiossa.

Holopainen aloitti lääkealan yritysjohtajan tehtävissä jo 1980-luvulla. Asemapaikoistaan käsin hänen vastuullaan ovat olleet muun muassa Intia ja monet Etelä-Amerikan maat. Savolaispoika huomasi likaisissa ja rikollisissa miljoonakaupungeissa, miten hyvä paikka Kuopio on elää. Hän ei kaipaa enää autonkuljettajia ja palvelijoita, joita oli yritysjohtajien käytössä ulkomailla.

Meksikossa Holopaisten kotia ympäröivät muurit ja aseistetut vartijat. Turvallisuusriskeihin oli pakko varautua eikä poliisiin voinut luottaa. Holopaiset kävivät kurssin, jossa opetettiin miten toimitaan kidnappaustilanteissa. Maantiellä kannattaa paeta, jos poliisi yrittää pysäyttää auton. Länsimaalaisten autossa on erikoislasit, jotta ahdistelijat eivät saisi niitä helposti rikki. Holopainen oppi, että jos poliisi onnistuu pysäyttämään auton, ajokortti on viisainta näyttää lasin läpi ja suhauttaa sakkorahat ikkunan raosta.

Teiden varsilla on myös hallitusta vastaan taistelevia arvaamattomia sissejä. Kursseilla neuvottiin miten keskustella sieppaajien kanssa, milloin kannattaa paeta ja milloin antautua.
– Kerran moottoripyöräpoliisit onnistuivat pysäyttämään automme. Parkkeerasimme automme poliiseista 100 metrin päähän. Kun poliisit olivat kävelleet matkan puoliväliin, pistimme kaasun pohjaan ja pakenimme paikalta. Meitä oli myös koulutettu, miten pitää toimia, jos autoamme aletaan tulittaa asein.

Lasten kidnappauksien ehkäisemiseksi Jussin vaimo kuljetti lapset aina eri reittejä pitkin kouluun. Kidnappaajat saattavat vakoilla reittejä suunnitellessaan lapsen ryöstöä. Lunnaiden maksaminen ja niistä uutisointi kiihdyttää maassa kidnappauksia.
– Kerran tuntematon auto lähti seuraamaan lapsia kuljettamassa ollutta vaimoa. Kun vaimoni huomasi seuraamisen, hän kurvasi vartioidun yrityksemme pihaan. Kerran vaimoni ryöstettiin parkkipaikalla. Hän antoi rosvoille rahansa, koska vastarinta olisi johtanut väkivaltaan. Köyhässä maassa tällaiseen kulttuuriin on vain sopeuduttava.

Käytännössä yritysjohtajan työpäivät ovat pitkiä, ja matkustelu on rankkaa. Meksikon kaltaisessa kehitysmaassa perheen on oltava omatoiminen. Kiireinen isä ei ole päivisin kotona. Rikolliset kiinnittävät erityistä huomiota vaaleahiuksiin henkilöihin. Länsimaalaiset ovat köyhissä maissa rosvojen silmissä käveleviä pankkeja ja heidän lapsensa ovat houkuttelevia kidnappauskohteita. Poliisiinkaan ei voinut luottaa ja riskien hallinta oli edellytys, jotta perhe oli päivittäin turvassa.
– Kodissamme oli eristetty suojautumishuone. Jos sieppaajat tai murtovarkaat olisivat päässeet sisälle, perhe linnoittautuisi suojahuoneeseen, lukitsisi oven ja hälyttäisi vartijat paikalle. Yritysjohtajia siepataan Meksikossa, mutta minua suojasi ulkonäkö, koska muistutin hieman meksikolaisia toisin muut perheenjäsenemme.

Työmatkoilla köyhissä maissa Jussia oli opastettu, että esimerkiksi Brasilian Sao Paolossa tai Riossa arvoesineet ja kellot on viisasta jättää hotellin tallelokeroon. Naisten ei kannata käyttää kaupungilla arvokkaita koruja.
Kaikista uhkista huolimatta perhe viihtyi Meksikossa hyvin.
– Opimme vaimoni kanssa myös espanjaa. Lasten kasvattamisessa syntyi ristiriitaisia tilanteita. Miten lapsille kerrotaan, että ongelmatilanteissa ei voi turvautua poliisiin kuten he olivat oppineet Suomessa.

 

Muutto metropoleista Pelonniemelle

Monet haaveilevat jännittävistä työpaikoista ulkomailla ja vähättelevät kotiseutunsa arvoa. Vasta ulkomailla monet muutkin kuin Jussi Holopainen ovat huomanneet millaisessa hyvinvointiparatiisissa he ovat asuneet.
Jussi Holopaisen vanhempien terveystilanne oli heikentynyt ja se oli Holopaisille hyvä syy palata takaisin Suomeen. Aluksi perhe asui Espoossa, mutta sitten he alkoivat kaivata juurilleen Kuopion maaperälle. Olihan myös vaimo kotoisin Kuopiosta. Pariskunta on elänyt saman katon alla 40 vuotta.

Jussi muutti vaimonsa kanssa pysyvästi Kuopion Pelonniemeen. Hän nauttii maaseudulla pimeydestä, valkeasta lumesta ja hiljaisista hetkistä laiturin nokalla kuusimetsän reunalla. Entinen reissumies nauttii Savon sydänmailla saasteettomuudesta, turvallisuudesta ja ruuhkattomuudesta. Pariskunnan mieli lepää yhteisessä harrastuksessa, perhokalastuksessa. Jussi ei vaihtaisi yhteenkään suurkaupunkiin kirkasta järvivettä ja humisevaa metsää, joka on hänelle pyhä kuin kirkko.
– Istuskelen mieluummin laiturilla kuin illanistujaisissa. Lentomailinikin alkavat olla täynnä. Ilmastomuutoksenkin vuoksi on hyvä syy rajoittaa lentämistä. Matkustamme vaimoni kanssa nykyisin vain perhokalastuksen perässä Lappiin, Islantiin ja ehkä jonakin päivänä Grönlantiin. Savunsumuisia metropoleja emme enää kaipaa.

Jussi on huomannut, että ulkomaalaisetkin arvostavat Kuopiota ainutlaatuisena elinympäristönä. Hyvä elämä on yksinkertaista ja pelkistettyä.
– Ulkomaalaiset yritysvieraatkin lähtevät Kuopiosta viimeisellä mahdollisella koneella, koska he nauttivat työhommien ohella kaupungin luontoelämyksistä. Parasta Pelonniemellä ovat arkiset puuhat, halkotyöt, aikatauluttomuus ja läheiset ihmiset. Sitä paitsi Kuopiossa on hienosti menestyviä kansainvälisiä yrityksiä, mitä pääkaupunkiseudulla ei aina tiedetä ja uusia yrityksiä syntyy erityisesti terveysteknologian alueelle.
– Ruuhkaisissa kaupungeissa ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta. Isoissa kaupungeissa monet pelkäävät pimeää ja eksyvät ilman opasta jopa kaupunkipuistossa.