Kiitolliset ja ylpeät Suomi-fanit

Tuomas ja Julia järjestävät ystävilleen juhlat itsenäisyyspäivänä. Juhliin on tilattu sinivalkoinen kakku ja kukat. Kuvan kakku on tosin Julian itse tekemä.

Itsenäisyyspäiväksi koti koristellaan tyylikkäästi sinivalkoiseksi ja luvassa on kuopiolaispariskunnan omat ”Linnan juhlat”.

Kun sovimme kuopiolaisen Julia Kemppaisen (23) kanssa haastattelusta, viestiketjussa lenteli sydän- ja siniristilippuhymiöitä. Julia ja hänen tuore kihlattunsa Tuomas Miettinen (24) sanovat olevansa henkeen ja vereen suomalaisia. Ja sitä haastattelumme koskeekin. Juliaa ja Tuomasta voisi luonnehtia itsenäisen Suomen faneiksi ja ylpeydellä suomalaisiksi.

ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ Julia ja Tuomas järjestävät lähimmille ystävilleen itsenäisyyspäivän juhlat. Kutsut on lähetetty ja ne mukailivat Linnan juhlien kutsuja.
– ”Herran ja rouvan itsenäisyysjuhlat”, sillä juhlimme samalla kihlajaisia. Luvassa on Suomi-visailua, kakkua ja Linnan juhlien seuraamista, Julia kertoo.
Juhlia varten Julia koristelee pariskunnan kodin sinivalkoisiin väreihin. Sinivalkoiset kukka-asetelmat ja kakku on jo tilattu, jonka lisäksi Julia laittelee sinivalkoisia kynttilöitä ja valoja, Suomen lippuja ja esimerkiksi sinisissä kääreissä olevia Fazerin konvehteja Aalto-vaasiin.
– Ulos sytytämme ulkotulet. Tykkään järjestellä juhlia ja aion toteuttaa itsenäisyyspäivän juhlat tyylikkäästi. Tuomas pukee juhliin teemaväriset paidan ja rusetin, ja minulla on sininen mekko valkein yksityiskohdin.

KUN 6.12. aamu valkenee, suuntaavat Julia ja Tuomas sinisissä toppatakeissa ja valkoisissa pipoissa ensimmäiseksi sankarihaudoille.
– Aamu alkaa kunniavartion seuraamisella. Olisin itse halunnut seisomaan kaatuneen lotan haudalle, mutta juuri niitä paikkoja ei enää ollut vapaana. Joten seisomme nyt vain katsomossa, Julia kertoo.
Kunniavartion seuraamisen jälkeen pariskunta aikoo mennä vierailemaan tuttujen sotaveteraanien luokse palvelutaloon. Tänä vuonna Julia ja Tuomas ovat tehneet vapaaehtoistyötä sotaveteraanien parissa ja muun muassa käyttivät kolmea veteraania elokuvissa.
– Olen teetättänyt heille valokuvat elokuvahetkestämme ja viemme itsenäisyyspäivänä kuvat heille.
Palvelutalovierailun jälkeen luvassa on Puolustusvoimien itsenäisyyspäivän paraatin seuraaminen ja illalla juhlat.
– Kiireinen päivä luvassa, mutta niinhän ne juhlapäivät aina ovat!

Julia poseeraa sinivalkoisissa yhdessä Juno-koiran kanssa.

ILLALLA Julia aikoo pitää huolen siitä, että kello 18 heidänkin ikkunalleen sytytetään kaksi sinivalkoista kynttilää.
– Minusta ne kaksi kynttilää ovat hienoin symboli mitä voi olla. Me sytytämme kynttilät kunnioittamaan rintamalle jääneitä ja rintamalta palanneita. Täytyy muistaa se tärkein asia, miksi saamme viettää koko itsenäisyyspäivää.

JULIALLE sotaveteraanit ovat sankareita. Hänen oma isoukkinsa Armaskin oli sotaveteraani. Armas selvisi sodasta ja Julia ehti tavata hänet pienenä.
– Meistä on ehditty ottaa yhteiskuvakin. Olen sotaveteraaneille niin kiitollinen. Heidän ansiostaan me olemme nyt tässä.
Julia sanoo, että hänelle yksi Suomen juhlavuoden kohokohdista oli se, kun hän sai jutella vielä elossa olevien sotaveteraanien kanssa ja kiittää heitä henkilökohtaisesti.
– Haluaisin, että nuoret muistaisivat ja kiittäisivät veteraaneja enemmänkin.

HENKEEN ja vereen suomalaisuus ei kuitenkaan tarkoita pariskunnalle sitä, ettei voisi samalla olla kansainvälinen tai avoin toisille kulttuureille.
– Minulla on ulkomaalaisia ystäviä ja Tuomaskin on alkanut tutustua heihin. Olemme myös päässeet matkustamaan yhdessä, Julia kertoo.
Ulkomailla tai ulkomaalaisille puhuessaan Julia ja Tuomas voivat tuntea ylpeyttä kotimaastaan.
– Kerromme aina, miten ainutlaatuista meillä täällä Suomessa on. Tuomme esille suomalaista sisua, koulutusta ja vuodenaikoja.

VUODEN alussa pariskunta matkusti Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin. Tällöin Suomessa oli pakkaset kovimmillaan ja suomalaisnuoret kertoivat siitä paikallisille.
– Siellä naurettiin, että käsittämätöntä, sehän on kylmempi kuin pakastimessa! Julia ja Tuomas nauravat nyt muistolle.

Tuomas ja Julia ystävineen veivät kolme sotaveteraania katsomaan Tuntematon sotilas -elokuvan. Kuvassa vasemmalta Tuomas, Kalevi-veteraani, Pauliina, Oiva-veteraani, Julia, Topi ja Väinö-veteraani.

Vapaaehtoistyötä veteraanien parissa

Julia Kemppainen on töissä OP:lla, joka juhlistaa Suomen 100-vuotisjuhlaa vapaaehtoistyötempauksella. OP:n tavoitteena on kerryttää juhlavuoden aikana yhteensä sata vuotta vapaaehtoistyötä. Juhlavuoden aikana jokainen OP:n työntekijä saa tehdä päivän vapaaehtoistyötä työajallaan.
– Halusin tehdä vapaaehtoistyöpäiväni veteraanien parissa, sillä he ovat mahdollistaneet sen, että saamme juhlia tätä vuotta. Halusin osoittaa päiväni niille, jotka ovat rakentaneet itsenäisen Suomemme.
Julia vietti päivän siilinjärveläisessä palvelutalossa. Siellä hän tapasi muun muassa erään pariskunnan, joka on ollut yhdessä sotavuosista lähtien.
– Veteraani näytti minulle paidan alta, millaiset jäljet kranaatinisku on häneen jättänyt. Lottana olleelta vaimolta taas kuulin siitä pelosta ja epätietoisuudesta, jossa elettiin, kun miehet olivat rintamalla. Heistä kuuli vain silloin tällöin kirjeitse.

JULIA haluaa kiittää työnantajaansa siitä, että tempauksellaan se aiheutti hänessä palon tehdä hyvää jatkossakin. Kun hän kuuli, että Finnkino tarjoaa sotaveteraaneille maksuttoman sisäänpääsyn Tuntematon sotilas -elokuvaan, halusi hän jatkaa hyväntekeväisyyttä omalla ajalla.
– Otin yhteyttä palvelutaloihin ja esitin ideani, että voisin yhdessä ystävieni kanssa lähteä viemään veteraaneja elokuviin. Yhdestä palvelutalosta ottauduttiin asiaan ja sain kolme innokasta veteraania lähtemään mukaan.
Julialle sanottiin jo etukäteen, että elokuvareissu tulee olemaan veteraaneille todella merkittävä asia.
– Meitä hellytti suunnattomasti, kun veteraanit tulivat elokuviin oikein puku päällä. Minua vähän jännitti jaksavatko he tauotta koko elokuvan, mutta he istuivat penkissä kuin tatit.
Elokuva oli ilmeisen hyvä ja totuudenmukainenkin, sillä veteraanit alkoivat heti elokuvan päätyttyä muistella sodan tapahtumia.
– Veteraanit sanoivat, kuinka he muistivat jalkaväkirykmentti 8:n, josta elokuva kertoi. He muistivat heti tapahtumien kulun ja mitä itse tekivät silloin. Siinä tuli kyynel silmään.