Kirjastoauto on maaseudun odotettu vieras

Tero Vainikaisen työtehtävät kirjastoautossa ovat monipuolisia. Kuvat: Juuso Ikonen

Kirjastoauton lainamäärät ovat jatkuvassa kasvussa. Lastenkirjallisuus tekee merkittävän osan lainamääristä.

Torstai-iltani vietän tällä kertaa kirjastoauton ”maaseutulenkillä”. Ruutukaava-alueelta matka vie eteläiseen Kuopioon. Ritisenlahden ja Sotkanniemen kautta Vehmasmäkeen, josta takaisin keskustaajamaan palataan Hiltulanlahden Vanulan kautta.

Jalkapalloilija Aulis Rytkösen mukaan nimettyä vuonna 2012 käyttöön otettua kirjastoautoa käskyttää Tero Vainikainen. Vainikainen viettää pian 20-vuotista taiteilijajuhlaansa, sillä kirjastoalalla hän on työskennellyt syksystä 2000 lähtien.
– Vuonna 2007 aloitin kuskin hommat. Meitä on Kuopiossa yhteensä viisi kuljettajaa ja kaksi autoa – Aulis ja Elina. Sitten on vielä Koillis-Savon alueella liikkuva kirjastoauto Juankoskella, Vainikainen taustoittaa.

Kirjastoauto on edelleen vahva osa kirjastotoimintaa. Vainikainen kertoo asiakas- ja lainamäärien jopa kasvaneen viime vuosina. Osasyynä tähän ovat lähikirjastojen lakkauttamiset, uudet asuinalueet ja päiväkotien kasvaneet lainamäärät.
Ensimmäiset pysähdykset pidetään Ritisenlahdessa. Isä ja poika lainaavat ison kasan lastenkirjallisuutta. On hauskaa huomata, että myös alfa-sukupolven lapset tarttuvat samaan Miinaan ja Manuun, mihin itsekin neljännesvuosisata sitten.

Ilta alkaa jo hämärtyä, kun automme kaartaa Sotkanniemeen. Kuljettaja-Terolta tulee solkenaan mielenkiintoisia tarinoita vuosien varrelta ja matka taittuu rattoisasti. Hän paljastaa itse lukevansa nykyään vaihtelevasti – pääosin elämäkertoja. Vuodet ovat myös muuttaneet itse kirjastoautoa. Nykyään auton lainausjärjestelmäkin toimii 4G-verkkoa käyttäen ja itse lainausmateriaali on monipuolistunut.
– Enää ei lainata C- tai VHS-kasetteja. Autot ovat myös nykyaikaistuneet tekniikkaa myöten. Toista se oli vanhalla Marialla, Vainikainen viittaa 2008 käytöstä poistuneeseen Maria-autoon.

Matka jatkuu Vehmasmäkeen, jossa pysähdymme kolmessa paikassa. Keskimmäisellä pysähdyspaikalla kyytiin nouseva Arja Moilanen käyttää omien sanojensa mukaan kirjastoautoa aina kun se hänen kulmilleen kaartaa. Tällä kertaa Moilasen matkaan tarttuu suosituksesta Rosa Meriläistä ja Jussi Adler-Olsenia.
– Luen pääsääntöisesti kotimaista, ihan laidasta laitaan. Tämä kirjastoautotoiminta on aivan ihana juttu!

Asiakaskohtaamiset ja vaihteleva ympäristö ovatkin Tero Vainikaisen mielestä työn parasta antia. Menneinä vuosina kuljettajilla oli omat vakioreitit, joiden kautta asiakassuhteista syntyi jopa ystävyyssuhteita. Varsinkin maaseudulla käynti kirjastoautolla saattaa olla paljon muutakin, kuin kirjan lainaaminen – juttutuokio kuljettajan kanssa on monille tärkeä sosiaalinen tapahtuma.

Vainikainen on yksi noin 150:stä kirjastoautonkuljettaja-virkailijasta Suomessa. Ala on varsin miespainotteinen, sillä karkeasti laskettuna vain joka viides kuljettajista on nainen. Sinänsä hauskana sattumana tämän iltaisella noin 65 kilometrin lenkillä täysi-ikäisistä asiakkaista yhtä vaille kaikki ovat naisia.

Viimeinen pysähdyspaikka on perinteikäs Vanula Hiltulanlahdessa. Ilta on ollut Vainikaisen mukaan ”ehkä hieman tavallista hiljaisempi”. Kirjastoautolla kouluihin ja päiväkoteihin painottuvat aamuvuorot ovat todella hektisiä – vastakohtana ilta-aikaan ajettavat maaseutukierrokset ovat huomattavasti rauhallisempia.
Takaisin Kuopiossa olemme noin puoli kahdeksalta illalla. Ilta maalaisidyllissä oli avartava ja ilahduttava – kirjastoautotoiminta elää ja voi hyvin!

Alkoi vuonna 1968

  • Kirjastoautotoiminta Kuopion Maalaiskunnassa alkoi vuonna 1968.
  • Ensimmäinen alueella toiminut kirjastoauto oli nimeltään Petteri.
  • Nykyiset kirjastoautot Aulis ja Elina ovat saaneet nimensä Aulis Rytkösen ja Elina Karjalaisen mukaan.
  • Kirjastoautot liikennöivät kahdessa vuorossa heinäkuuta lukuunottamatta ympäri vuoden.