Kirkko- ja uskontopolitikointia

Kevennykset ovat keino arvioida arvovallastaan herkkää hengellisyyttä.

Isä Otto Laukkarinen oli närkästynyt (s. 33), kun Kaupunkilehti viime lehdessä julisti satiirisesti eläviä kuopiolaisia pyhiksi. Lukijat päättäkööt, oliko kevennys kömpelöä puujalkavitsitasoa. Kevennykset on yksi keino arvioida arvovallastaan herkkiä kirkkoinstituutioita. Hengellisissä ilmiöissä voi olla epäterveitä ja sairaita piirteitä.
Esimerkiksi joidenkin roomalaiskatolisen pappien perverssit taipumukset ovat järkyttäneet koko maailmaa. Tosin yhtä lailla verenhimoisille ateisteille on hyvä mainita, että hengellisissä yhteisöissä on poikkeuksellista hyvyyttä.

Menevätkö hengelliset puurot ja vellit sekaisin, kun kirkon byrokratia alkaa julistella kuolleita henkilöitä pyhiksi? Olisi mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa, kun piispat pohdiskelevat otsa kurtussa, että mistä päin Suomea löytyisi kunnon pyhimys. Maallisiakin vaikuttajia nostetaan kuoleman jälkeen korkeammalle kuin koskaan heidän eläessään. Kun vasemmistopoliitikko Claes Andersson kuoli, häntä suitsutettiin yli puoluerajojen, toisin kuin miehen aktiivivuosina.

Hengellisen eliitin tehtävä on rakentaa rahvaalle erehtymättömyyden illuusio. Kristilliset kuppikunnat ovat myös toisiaan kohtaan epäluuloisia. Ekumeeniset pippalot ovat käytännössä silmänlumetta. Ortodoksit suhtautuvat epäilevästi vapaiden suuntien ”hihhulointiin”. Herätysliikkeet puolestaan vierastavat ortodoksien Neitsyt Maria -korostuksia. Luther-säätiö taas potkittiin pois ev.lut emokirkosta. Kuka uskoo Raamattuun kirjaimellisesti ja kenen mielestä pyhä kirja on historiallinen teos, joka ei ota huomioon moderneja sukupuolinormeja.

Isä Laukkarinenkin pitää Kaupunkilehden kirjoitusta ”kaameana”, mutta ei tavattomana protestanttisessa maassa. Aivan, eiväthän protestantit ole ”oikeauskoisia”. Ortodoksina huomautan , että ortodoksimaassa Venäjällä kirkko on itsevaltias Putinin suojeluksessa ja kytköksissä sensuurivetoiseen valtioon. Lisäksi Moskovan ja Konstantinopolin patriarkaattien välit on ollut kirkollinen taistelutanner.

Idän ikivanhoissa uskonnoissa pyhiä ovat valaistuneet gurut. Kristilliset instituutiot kuittaavat gurut ylimielisesti pakanoiksi. Kyse ei tietenkään tällöin ole pilkasta, kun ollaan pelastamassa pakanoiden sieluja. Muslimit pitävät taas kristittyjä vääräuskoisina. Kirkko-, temppeli- ja moskeijapolitiikasta on rakkaus kaukana, kun kamppailua käydään vallasta ja oikeassa olemisesta. Mitähän Jumala tuumii kinailusta?