Kirkollinen taantumus

Konservatiivisuus tasapainottaa tavallaan yhteiskuntia ja yhteisöjä. Se hillitsee ylikiihkeää muutosta. Saamme kiittää paljosta konservatiiveiksi uhrautuvia. Varmaan monta haihatusta jää yhteiskunnalta paitsi.
Molemmat kansalliset kirkkomme ovat olleet tunnettuja konservatiivisuudestaan. Moni edistyksellinen ja avarakatseinen onkin juuri siksi vieraantunut kirkostaan. Vuosittain kirkon osuus väestöstä laskee prosentin.

Kirkko on joutunut aika paljon kärsimään konservatiiviensa vuoksi, se kun ei saa tervettä muutosdynamiikkaa aikaan sitten millään. Yksi selittäjä on kirkon valtaisa demokratiavaje. Moni kirkon luottamuselimiin itsensä äänestyttänyt on valittanut tajunneensa sen vasta aikansa kummasteltuaan.
Kirkon päättävissä elimissä on aivan mielettömiä enemmistövaatimuksia. Niillä estetään usein todellisen muutoksen toteutuminen. Onko vaikkapa 4/5-enemmistön vaatimus jonkin uudistuksen läpi saattamiselle tästä ajasta? Neuvostoliitto oli 1900-luvulla, mutta sama meno jatkuu kirkossa 2000-luvulla.

Kirkossa vaihdetaan varmaan kalenteria seinällä joka vuosi. Jouluja ja pääsiäisiä muistetaan viettää vuosittain. Mutta näyttää, ettei pysytä laskuissa, monesko vuosikierto on jo menossa. Ei ole ihme, jos laskut menevät sekaisin, kun kaikki toistuu alati samanlaisena. On jämähdetty, jäädään jälkeen.
Kirkon pelastaisi kampanja konservatiivien hiillostamiseksi ulos kirkosta. Sen jälkeen sillä olisi toivoa saada aivan uudenlaisia, ennakkoluulottomia sieluja laumaansa. Se voisi vetää puoleensa samanlaisia radikaaleja, joita Jeesus muun muassa edusti.

Parhaillaan eletään kirkkohistorian hupaisimpia vaiheita. Kaikki tietävät, että papeilla on laillinen oikeus vihkiä pareja neutraalisti eikä kirkolla saisi olla siihen mitään sanottavaa. Mutta onhan, onnettoman monen piispan mielestä. Kuopion hiippakunta on menettänyt monen silmissä arvostusta sen jälkeen, kun yksi maan avarakatseisista, Wille Riekkinen, jäi piispan roolista pois. Monet ovat kauempaa murheissaan seuranneet sen edelläkävijän aseman katoamista. Surullisinta on kuitenkin ollut kuulla kokemuksia monilta alueen papeilta, jotka ansaitsisivat parempaa, toivoa siitä, että Jeesuksen rakkauden sanoma todella voisi näkyä ja tuntua täälläkin.

Nyttemmin pappien rekrytointi on jo vaikeuksissa, kun työniloa rakkauden käskyn toteuttamisesta pyritään taltuttamaan. Johto kokee viehtymystä tuoreella tavalla ajattelevien paimentensa kiusaamiseen.
Kirkon jäsenistö on vieraantunut kuolemasta, johto elämästä.

 

Kirjoittaja on kuopiolainen terveydenhuollon suunnittelija.