Kirsi kaipaa Suomeen lisää sosiaalisuutta

Kirsi Nyyssönen nauttii nyt elämästä Kuopiossa, mutta voisi kuvitella myös muuttavansa takaisin Espanjaan.

Kirsi Nyyssönen muutti Espanjasta takaisin Kuopioon.

Kirsi Nyyssönen saapuu haastatteluun hyväntuulisena ja tervehtii halaamalla. Hänessä on jotain erittäin epäsuomalaista; hän on supersosiaalinen, hyväntuulinen ja energinen tapaus. Siitä meidän onkin tarkoitus keskustella. Pyysin Espanjasta Suomeen paluumuuttanutta Kirsiä kertomaan, miten hän Espanjan-vuosiensa jälkeen kokee Suomen ja suomalaisuuden.

KIRSI ei ole elämässään kaihtanut rohkeita ratkaisuja. Suonenjoella lapsuutensa viettänyt nainen koki jo lukiossa ympyrät liian pieneksi. Hän jätti lukion kesken ja muutti Helsinkiin. Siellä hän teki töitä sairaalan laitoshuoltajana ja keittiöapulaisena.
Muutaman Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen hän opiskeli Jyväskylässä perushoitajaksi, jonka jälkeen muutti Kuopioon opiskelemaan hammasteknikoksi. Opinnot saivat kuitenkin jäädä, kun Kirsi sai ystävättärensä kanssa päähänpiston lähteä Espanjaan.
–Olin jo silloin aikamoinen höyry. Valitsimme likkakaverin kanssa silmät kiinni jonkun maan Euroopan kartalta. Sormi sattui osoittamaan Espanjaan ja niin lähdimme sinne rekkojen kyydissä, Kirsi nauraa.

ESPANJASSA Kirsi sai pian töitä Suomi-ravintolan tiskijukkana, kiinteistövälityskeskuksesta ja Salus-ketjusta hoitajana. Kun kaveri palasi kesän jälkeen Suomeen, jäi Kirsi töihin Espanjaan. Se reissu venyi reilun 18 vuoden mittaiseksi.
Lähes kahdessa vuosikymmenessä ehtii jokaisen ihmisen elämässä tapahtua paljon. Kirsi ennätti Espanjan-vuosinaan olla kaksi kertaa avoliitossa, saada kaksi lasta ja työskennellä useissa eri firmoissa ja työtehtävissä, muun muassa lentoemäntänä Air Europalla

KIRSI rakasti Espanjaa, sen sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä. Vuonna 2010 hän kuitenkin päätti muuttaa takaisin Suomeen. Hän koki, että yksinhuoltajan arki toimii paremmin Suomessa.
– Espanjassa lapset pitää lähes aina viedä ja hakea kouluun ja harrastuksiin, eikä heitä voi jättää yksin. Suomessa on turvallista ja lapset voi päästää kulkemaan itsenäisesti. Se helpottaa arkea valtavasti.

ESPANJAN-vuodet antoivat perspektiiviä katsoa kotimaata uusin silmin. Kirsi huomasi, miten erinomaisesti monet asiat ovat Suomessa.
– Espanjassa ei ole opintotukia, eikä juurikaan sosiaaliturvaa. Ilman perhettä Espanjassa on turvaton. Suomessa vähävaraisillakin on mahdollisuus kouluttautua ja tulla miksi haluaa.
Kirsiä ihmetyttää, miksi Suomessa valitetaan niinkin paljon. Ekonomisissa mittareissa Suomi on maailman kärkeä, mutta samaan aikaan masentuneisuus on yleistä.
– Suomessa odotetaan liian usein, että yhteiskunta järjestää asiat puolestasi. Mietin usein, onko hyvä sosiaaliturva jopa este edistyksellemme, Kirsi pohtii.

SUOMEEN paluu pitkän ajan jälkeen oli Kirsille pienoinen shokki. Hän koki itsensä hyvin epäsuomalaiseksi. Hän oli lähes jo unohtanut, ettei Suomessa tervehditä tuntemattomia tai tehdä yllätysvierailuja naapuriin. Aluksi hän yritti tuoda espanjalaista kulttuuria myös omaan naapurustoonsa, mutta huomasi, ettei naapurusto ollut yhtä innokas spontaaneihin tapaamisiin.
– Espanjassa oli aina joku koputtamassa ovelle ja kysymässä tekemään jotain yhdessä. Suomessa ollaan liian usein mieluummin yksin.

KIRSI arvelee, että suomalaisten sulkeutuneisuus ja varautuneisuus johtuvat isolta osin ilmastosta.
– Valon ja lämmön puute vaikuttaa sosiaalisuuteen. Kesällä suomalaisetkin ovat kuin eri ihmisiä!
Omaa sosiaalisuuttaan Kirsi ei Suomessakaan rajoita. Hän yrittää levittää sitä ympäristöönsä, juttelee kassajonoissa ja sanoo ihmisille kohteliaisuuksia. Hän ei tuhlaa aikaa sen miettimiseen, mitä muut hänestä ajattelevat.
– Jos ei halua pahaa kellekään, niin silloin ei haittaa mitä muut ajattelevat. Aina joku tykkää sinusta ja joku ei.

NYKYÄÄN Kirsi työskentelee Kuopion Raviradan markkinointivastaavana. Hän nauttii nyt elämästään Kuopiossa, muttei poissulje ajatusta palata joskus Espanjaan. Tällä välin hän haluaa levittää yhteisöllisyyttä ja välittömyyttä ympäristöönsä.
–Miten ihanaa olisikaan, että täälläkin tehtäisiin spontaanisti enemmän asioita yhdessä ja viettäisimme enemmän aikaa toistemme seurassa.