Koko maailman Kuopioksi

Kuopio on luonnostaan virittynyt moninaisuuteen. Suvaitsemattomuus ei tänne istu.
Kulttuuriperintömme on suomalaiseksi kaupungiksi harvinaisen monipuolinen: Snellman, Canth, Barsokewitsch, Aapeli ja lukuisat taiteelliset persoonallisuudet. Korostetusti: persoonallisuudet.
Kuopio on olemukseltaan vaikeasti luokiteltavissa, koska se on aina ollut täynnä omituista, yksilöllisyyttään korostanutta väkeä. Joku voisi leimata kuopiolaiset hulluiksi, mutta ehkä kyse on enemmän siitä, että täällä ihminen on oppinut enemmän kuuntelemaan itseään kuin muita.

Ei kuopiolaisten leimaaminen hulluiksikaan ole perusteetonta. Terveystilastoissa olemme pitkään olleet myös kaupungeista mielenterveysongelmaisimpia. Ehkä yleinen pikku hulluus on tehnytkin meistä yhteisönä nimenomaan ymmärtäväisen: turha edes yrittää tehdä naapurista mitään standardikaupunkilaista. Vakioitunahan kenties minäkin joutuisin luopumaan sekoiluistani.
Eivät kuopiolaiset mitään erilaisuuden ylistäjiä ole, mutta ei heistä ole meuhkaamaan oikein mistään. Hengenlaatumme on armelias: poikkeat, mutta haitanneeko tuo mitään.

Sosiaalisesti jäykät ja jyrkät yhteisöt eivät ulkoa tuleville ole ihannepaikkoja. Etenkin perin poikkeavista kulttuurioloista siirtyneet voivat olla vaikeuksissa, jos vastassa on massasta erottuville tuomiolauseita. Ei tarvitse kuin katsahtaa Joensuuta ja Jyväskylää, kun tapaa jo runsaasti uhittelua ja kiusantekoa mamuja kohtaan. Molemmissa on verikin virrannut rasismin voimalla.

Kuopio on onneksi säästynyt raaimmalta rasismilta. Siitä saadaan kiittää paitsi mainittua avaraa kulttuuritaustaamme myös esimerkiksi määrätietoista Kuopion kaupungin ja Setlementti Puijolan edistyksellistä työtä kotoutumisen eteen. Siihen meidän pitää silti olla valmiita, että joku härmähenkinen voi iskeä Hermanin tapahtumien tapaan.
Sateenkaari- ja vaikka YK:n lippu saisivat liehua iäti kaupungintalolla. Kuopio on avoin maailmalle ja kaiken maailman tulijoille. Moninaisuuden rikastuttamisen riemu vaatii kuitenkin tukevaa panostusta kotoutumiseen. On kannettava huolta, että perussuomalaiset hyveet, kuten naisten vahva asema, moniarvoisuus ja yksilöllisyyden kunnioitus sisäistyvät myös uuskuopiolaisiin.

Kuopio on strategiassaan ilmaissut halunsa kansainvälistyä. Suunta on oikea. Muutumme siis yhä monivivahteisemmiksi. Jämähtäminen olisi ahdistavaa, mutta muutoksessa on muistettava aina myös riskienhallinta. Jokaisesta kuopiolaisesta välittäminen on avaimena: syrjäytymistä vastaan on kamppailtava.

Kirjoittaja on suunnittelija terveydenhuollossa.