Kuka enää kaipaa Kuopion torilta purettua kalahallia?

Koko kesän remontissa ollut Snellmaninpuisto alkaa jo näyttää lähes valmiilta. Viime viikot työmiehet ovat nostelleet mullan päälle siirtonurmea. Syys-lokakuun aikana viheriöiden keskelle istutetaan 150 uutta puuta kaadettujen tilalle. Kunhan ensi kesänä puistoa kruunaa vielä näyttävä kukkaloisto, on siinä kaupunkilaisilla ihastelemista.
Silloin tuskin enää haikaillaan kaadettujen puiden perään. Siis niiden lahojen rauduskoivujen ja metsälehmusten, joiden kaatamista viimeiseen asti vastustettiin ja joiden puolesta järjestettiin muistotilaisuuskin. Uuden nähdessään harva kaipaa paluuta vanhaan.

Samanlainen prosessi käytiin aikanaan torin kalahallin kanssa. Hallin purkaminen synnytti vastarintaliikkeen. Tässä vastustamistaistelussa paloi paljon veronmaksajien rahaa, kun loppuvaiheessa vanhaa rötisköä pidettiin kuukausikaupalla pystyssä tukipilareilla. Lopulta järki voitti ja tilalle rakennettiin tyylikäs lasinen kahvilarakennus. Nyt kun uusi rakennus on paikallaan, tuskin purkamista vastustaneetkaan enää huolisivat vanhaa hallia tilalle.

Snellmaninpuisto ja kalahalli ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten kiintyneitä olemme kaikkeen vanhaan. Usein vastustamme muutosta, ennen kuin edes tiedämme, millaisia parannuksia saneeraukset ja uudistukset meille lopulta tarjoavat.

Seuraavaksi muutoksen tuulet puhaltavat Itkonniemellä. Heinäkuussa uutisoitiin, että kaupunki kaavoittaa Itkonniemeä ja vanhan jalkapallokentän tilalle suunnitellaan asuntoja. Uusi kenttä on tarkoitus rakentaa kävelymatkan päähän.
Uutista seurasi tuttu purkaus: meidän kenttää ei viedä! Parhaillaan vastustajat harkitsevat adresseja ja ehkä pro Itkonniemi -liikettä. Toki reaktiot ovat ymmärrettäviä; liittyyhän vanhaan kenttään paljon muistoja. Mutta silti kannattaa ensiksi rauhassa kuulla, mitä kaupunki esittää vanhan tilalle.

Toki kaikki muutokset eivät ole parannusta entiseen. Historiassa on esimerkkejä myös epäonnistuneista uudistuksista. Siksi on hyvä, että demokraattisissa yhteiskunnissa ihmisillä on oikeus vastustaa, vaikuttaa ja valittaa. Mutta usein vastustamme muutosta pelkästä tottumuksesta tai uuden pelosta.

Pitää muistaa, että kaupungin virkamiehet pohtivat päätyönään uusia hankkeita ja esitysten taustalla on usein vuosikausien valmistelu ja lausuntokierrokset. Virkamiehillä on kokonaisnäkemys siitä, miten alueita tulisi pitkällä tähtäimellä kehittää.
Muutoksen vastustaminen on ymmärrettävä suojautumisreaktio. Tuttu on turvallista, uusi edustaa tuntematonta.

Rohkea uudistuminen ja ennakkoluulottomat hankkeet ovat edistyksen ja kehityksen ehto. Sitä paitsi teimme niin tai näin, elämässä joudumme kohtamaan aina muutoksia. Siksi muutoksiin kannattaa suhtautua myönteisesti ja nähdä ne lähtökohtaisesti suurina mahdollisuuksina.

Kirjoittaja on Kuopion Kaupunkilehden ja Viikkosavon päätoimittaja.