Kun artesaani kohtasi insinöörin

Merja ja Kai Ranta-Perettä yhdistää yrittäjähenkisyys ja avoimuus uusille asioille. Kuvat: Sanna-Liisa Kiiskinen

Merja ja Kai ”Kaitsu” Ranta-Pere asuivat vuoden verran Fuengirolassa, kunnes Kaitsu kutsuttiin töihin Kuopioon.

Ikuisuuskysymys on se, miten kohtaamme puolisomme. Onko se sattumaa vai alun perin jo tähtiin kirjoitettu? Kun kuuntelee kuopiolaispariskunnan tarinaa, niin mieleen tulee vääjäämättä ajatus, että jotkut ihmiset on vain tarkoitettu toisilleen. Merja ja Kai ”Kaitsu” Ranta-Pere ovat olleet erottamattomat heti ensikohtaamisesta lähtien.
– Tutustuimme Amarillossa vuonna 1998 Ystävyyden yönä. Kävi ilmi, että olemme molemmat juuri keväällä eronneita, ero oli jopa myönnetty samana päivänä. Kaitsulla oli silloisen työpaikan tyhy-päivä, minä olin tyttökaverini kanssa muuten vaan juhlimassa, Merja muistelee.
– Merja tuli sanomaan minulle, että me muuten ollaan Jyväskylässä opiskeltu yhtä aikaa. Minähän en koskaan ollut opiskellut Jyväskylässä, mutta ajattelin, että katsotaan mitä tästä seuraa. Juttua jatkettiin ja siitä se lähti, Kaitsu nauraa.

Tutustuminen jatkui siihen malliin, että kolmen vuoden päästä syntyi ensimmäinen yhteinen lapsi. Sitä ennen pariskunta oli kuitenkin ennättänyt jo pari kertaa muuttaa, Kaitsu vaihtaa työpaikkaa ja Merja perustaa yrityksen.
– Kaitsu muutti ensin Helsinkiin ja sitten muutimme lopulta yhteen Hämeenlinnaan. Kuopio veti kuitenkin puoleensa, joten palasimme tänne, jolloin minä perustin oman kahvila-alan yrityksen. Viikkoa ennen kahvilan avajaisia sain tietää olevani raskaana. Kaitsullahan oli ollut vauvakuume jo ihan suhteemme alusta alkaen. Minulla oli kaksi lasta jo aiemmasta liitosta, joten en itse aluksi ollut niin innostunut.

Veikka-pojan ristiäisissä järjestettiin suvulle muutakin yllätystä kuin nimi.
– Pappi aloitti tilaisuuden sanomalla ”olemme kokoontuneet tänne vihkiäksemme Merjan ja Kain avioliittoon.” Vieraat olivat täysin ällikällä lyötyjä, mutta meille se sopi, sillä emme halunneet mitään prinsessahäitä. Tuolla tavalla naimisiinmenosta ei syntynyt sen suurempia järjestelyjä, Merja kertoo.

Pariskuntaa yhdistää monet asiat, yksi niistä on yrittäjähenkisyys ja toinen avoimuus uusille asioille. Ja vaihtelua heidän suhteestaan ei kyllä puutukaan.
– 2000-luvun puolivälissä Kaitsu ryhtyi yrittäjäksi Kuopion Puukeitaaseen. Toinen lapsemme Iisa oli syntynyt ja äkkiä olimme tilanteessa, että kotona on kaksi yrittäjää ja neljä lasta. Kaitsu oli aina töissä ja minä aina kotona. Arkea helpottaaksemme myin kahvilan pois.
Seuraava iso muutos oli, kun Kaitsu myi osuutensa Puukeitaasta ja perhe muutti lähes vuodeksi Fuengirolaan sapattivapaalle. Kaitsun osalta vapaa kuitenkin päättyi, kun Leka Volleyn myyntipäällikön hommat kutsuivat Kuopioon.
– Minä jäin lasten kanssa Espanjaan neljäksi kuukaudeksi. Ikävä oli molemmilla kova, silloin skype sai uuden ulottuvuuden ja Kaitsu kävi usein kevään aikana meidän luonamme.

Nykyään pariskunta toimii Kotimaailma-yrittäjinä Kuopiossa. Uutta tilanteessa on se, että ensimmäistä kertaa he ovat samassa yrityksessä töissä. Se tarkoittaa yhdessäoloa 24/7. Siinä on omat haasteensa, mutta hyvällä työnjaolla ja kompromisseilla arjesta selvitään.
– Välillä yhteistyö sujuu, välillä ei. Tehdään aika paljon kompromisseja, minä tulen aamulla aikaisin ja Merja tulee silloin, kun siltä tuntuu, Kaitsu vitsailee.

"Älä koskaan ikinä muutu"

Mikä toisessa viehättää eniten?
Kaitsu: Merja on itsenäinen ja vahva nainen, kuitenkin herkkä ja empaattinen. Koko paketti viehättää.
Merja: Kaitsu on hyväntuulinen, huumorintajuinen ja verbaalisesti lahjakas. Minusta on mukava kuunnella sen juttuja. Kaitsu on avoin uusille ajatuksille ja tulee hyvin ihmisten kanssa juttuun. Eikä tuo töitä kotiin.

Mikä ärsyttää?
Merja: Olen joskus miettinyt, mikä Kaissa ärsyttää. Ehkä se, että kotihommat jää minulle. Kailla on krooninen selkäkipu, varsinkin silloin, kun pitäisi tehdä lumitöitä.
Kaitsu: Suurpiirteisyys. Jos joku ei mene sovitusti. Merjalla ei aikataulut ole ihan tunnista kiinni, mutta siihenkin tottuu.

Mikä on suurin eroavuutenne?
Kaitsu: Minä olen tarkempi aikataulujen suhteen, elän hetkessä. En stressaa tulevaa.
Merja: Minä olen suunnitelmallisempi ja huolehdin tulevaisuudesta enemmän. Kaitsu ei myöskään harmittele menneitä. Olen opetellut elämään tässä hetkessä.

Mikä yhdistää eniten?
Olemme samanhenkisiä ihmisiä, avoimia uusille asioille. Mitään isoja kriisejä ei ole ollut kahdenkymmenen vuoden aikana. Olemme molemmat myös nautinnonhaluisia, yritetään nauttia pienistä arjen hetkistä. Viihdytään hyvin yhdessä ja odotetaan aikaa, että lapset muuttavat pois kotoa, jolloin meidän yhteinen aikamme alkaa.

Mitä haluat sanoa toiselle juuri nyt?
Merja: Älä koskaan ikinä muutu.
Kaitsu: Relaa Merja, kyllä se siitä.