Kun ystävyyden ydin on rakkaus

Solja Krapu-Kallion ja Pauli Kallion yhteisessä arjessa keskustellaan paljon. Yksi molempien lempipaikoista on takapihan perkola. Kuva: Sanna-Liisa Kiiskinen

”Etäsuhteen hyvä puoli oli se, että kirjoitimme toisillemme ikään kuin päiväkirjaa” Solja Krapu-Kallio ja Pauli Kallio kertovat.

Tämän pariskunnan tutustuminen eteni hitaasti. Toinen asui Uumajassa ja toinen Kuopiossa, siksi kumpikaan ei uskaltanut toivoa, että tästä tulisi ystävyyttä enempää, mutta toisin kävi. Keiteleeltä Uumajan kautta Kuopioon muuttanut Solja Krapu-Kallio ja sieviläinen maatilan poika Pauli Kallio ovat nyt olleet viisi vuotta naimisissa ja viihtyvät toistensa seurassa.

Kirjat ja kirjallisuus toivat pariskunnan yhteen aikoinaan.
– Tapasimme ohimennen kirjallisuustapahtumissa. Minulla oli sellainen tunne, että kaikki hymyilivät minulle. Se oli Pauli. Pikkuhiljaa alkoi keskustelu kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. Meistä tuli ystäviä, joilla oli paljon yhteistä. Jossain vaiheessa selvisi, että meillä on menneisyydessäkin yhdistävä tekijä.
– Soljan veljen kauppa-auto kävi kylällämme Sievissä ja minä olen asioinutkin siinä autossa, Pauli kertoo huvittuneena.

Pauli on syntynyt Sievin kunnan Kallion kylässä ja muuttanut Kuopioon 1992. Sitä ennen hän ehti asua Jyväskylässä ja Saksassakin, muun muassa Erlangenissa. Solja kasvoi Keiteleellä isossa perheessä, jossa tarinat ja kirjoittaminen olivat läsnä arjessa. Molemmilla on myös kokemusta vieraaseen maahan muuttamisesta.
– Meitä oli seitsemän lasta, sanoo Solja. Veljeni ja isäni olivat tarinankertojia ja kirjoittajia, sieltä sain itse kipinän kirjoittamiseen. Muutimme siskoni kanssa Uumajaan opiskelemaan, kun olin 15, joten ruotsin kielestä tuli minun kirjoituskieleni. Rakastuin ruotsin kieleen. Kun tapasimme, huomasimme Paulin kanssa, että olemme molemmat olleet maahanmuuttajia, sekin yhdisti meitä.

Uumajasta Kuopioon oli pitkä matka eikä kumpikaan osannut ajatella, että he joskus asuisivat yhdessä avioparina. Nyt kun Solja matkustaa työnsä vuoksi Ruotsiin, jo viikon erossaolo tuntuu pitkältä ajalta.
– Alkuvuosina jos saatiin tavata vain viikko kerrallaan, se tuntui ylellisyydeltä. Nyt jos olemme erossa viikon tai kaksi, se tuntuu pitkältä ajalta. Etäsuhteen hyvä puoli oli se, että kirjoitimme toisillemme ikään kuin päiväkirjaa. Tänä päivänä se on helppoa, kun kaikki sähköiset kanavat ovat käytössä, Solja kuvailee.

Yhteinen arki Kuopiossa on löytänyt uomansa, arkiasioista pystytään sujuvasti sopimaan – tai paremminkin viilaamaan – molemmat nauttivat remontoinnista ja ennen kaikkea yhdessäolosta. Paulin remonttitaidot tekivätkin Soljaan vaikutuksen aikoinaan.
– Tässä iässä ei pysty toista kasvattamaan, muutos lähtee itsestä. Luulen, että olemme samalla tasolla. Minun isäni sanoi aina, että puoliso pitää valita tuoksun perusteella, niin minä tein, sitä paitsi Pauli on hyvä nikkaroimaan ja remontoimaan, Solja nauraa.
– Nautimme siitä, että teemme yhdessä. Olemme joustavia, molemmilla on tahto tehdä hyvää toiselle ja lisäksi Soljan elämäntehtävä on tehdä minut onnelliseksi, Pauli puolestaan vitsailee.

Koti on molemmille tärkeä paikka. Yhteiset arvot, menneisyys ja kiinnostuksen kohteet lujittavat suhdetta ja pitävät kipinää yllä.
– Meillä on monta yhteistä keskustelun aihetta ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita tulee, kun on kiinnostunut toisesta. Meillä on myös samanlaista paikalliskulttuurista perimää. Koen ettei minulla ei ole täsmällistä paikkaa, mistä olen kotoisin, mutta savolainen maisema on minun sielunmaisemani. Pauli puolestaan on siirtänyt pohjalaisen maiseman Savoon, vesi on meille tärkeä elementti ja sitä Kuopiossa riittää, Solja pohtii.

Solja ja Pauli

  • Solja on lavarunoilija ja kirjailija.
  • Pauli on työn ja organisaatioiden erikoispsykologi ja suunnittelija Aducatella.
  • Pauli on perustanut Niiralaan Autotalliteatterin. Hän pyörittää sitä yhdessä Soljan kanssa.
  • Pauli on väitellyt tohtoriksi aiheesta Esimiehen muuttuvat indentiteetit: narratiivinen tutkimus keskijohdon indentiteetistä ja samaistumisesta organisaatiomurroksessa.

”Lämmitetäänkö tänä iltana sauna?”

Mikä toisessa viehättää eniten?
Solja: Herkkyys, tunteikkuus, lämpö.
Pauli: Varmaankin semmoinen kiltteys, auttamisenhalu. Solja auttaa kaikkia, hänessä on syvällä se, että aina ensin ajatellaan muita.

Mikä ärsyttää?
Solja: Jos joku ärsyttää, se käsitellään aika äkkiä. Jos ei heti reagoi tilanteiseen, niistä voi kasvaa asioita, jotka alkavat ärsyttää. Asiat ei mene ohi, jos ei niitä selvitä.
Pauli: Joskus ärsyttää se, kun Solja näkee jotain, joka pitäisi itse nähdä ja lopulta se onkin hyvä juttu. Remontissa ärsyttää, kun Solja kasaa tavarat kulkureitille ja minä joudun niitä väistelemään.

Mikä on suurin eroavuutenne?
Solja: Minulla on iso sosiaalinen verkosto Uumajassa. Olen pitänyt kaverit siellä, mutta Kuopiossa olen joskus kokenut olevani yksin. Minäkin tarvitsen omaa elämää täällä, siksi olen nyt Vestäjissä.
Pauli: Solja on parempi aikatauluttamaan, minä olen ideoija. Ne ideat toteutuvat, joihin Solja sitoutuu.

Mikä yhdistää?
Solja: Yhdessä tekeminen ja unelmien toteuttaminen. Yhdessä juttelu.
Pauli: Jatkuva keskustelu ja yhteys monella eri tasolla. Ei ole mitään, mistä ei voisi puhua.

Mikä sytyttää vielä vuosien jälkeenkin?
Solja: Ei tarvitse mitään erityistä olla. Kun Pauli hymyilee, hänen hymykuoppaansa voi upota.
Pauli: Aika usein pienet asiat. Soljan katse ja ääni, sielu.

Mitä haluat sanoa toiselle juuri nyt?
Solja: Olen kiitollinen siitä, että me ollaan yhdessä. Että meillä on tämä elämä.
Pauli: Lämmitetäänkö tänä iltana sauna?