Kuopiossa kaivataan siittiöiden lahjoittajia

Siittiöt säilytetään pienissä erissä nestetyppitankkeihin pakastettuna. Pia Allinen näyttää. Kuvat: Laura Ruuskanen

Yhden lahjoittajamiehen siittiöitä voidaan käyttää enintään viiden eri perheen avuksi. Myös munasolujen lahjoittajia tarvitaan.

Kuopiolaisella hedelmöityshoitoihin erikoistuneella lääkäriasema InOvalla toivotaan kovasti uusia sukusolujen lahjoittajia. Tällä hetkellä klinikalla on uusia hedelmöityshoitoasiakkaita varten käytettävissä alle kymmenen miehen siittiöitä. Uusia siittiöiden lahjoittajia kaivattaisiin.
– Viime vuonna oli erityisen hyvä vuosi, kun saimme kolme uutta lahjoittajaa. Normaalisti tahti on ollut yksi uusi luovuttaja vuodessa, InOva Klinikan toimitusjohtaja, biologi ja kätilö Pia Allinen kertoo.

Ennen kuin siittiöt saadaan käyttöön, niitä pidetään puoli vuotta karanteenissa. Tuon ajan jälkeen luovuttajalle tehdään vielä uudet infektiotutkimukset sukupuolitautien varalta, jotta varmistutaan sukusolujen käyttökelpoisuudesta. Sen jälkeen siittiöt vapautuvat käyttöön.
– Meillä on juuri vapautumassa käyttöön näiden kolmen viimevuotisen uuden luovuttajan siittiöt. Sen lisäksi meillä on vielä muutamien muiden aikaisemmin luovuttaneiden miesten siittiöitä käytettävissä.

Yhden lahjoittajamiehen sukusoluista saa tulla raskauksia enintään viiteen eri perheeseen. Näin ollen yhden lahjoittajan avulla voidaan auttaa maksimissaan viittä perhettä. Suomalaisille siittiöille olisi kuitenkin suurempikin kysyntä. Lahjoitetuista sukusoluista on yleensä jatkuva pula, ja sopivan lahjoittajan löytymiseen saattaa pahimmillaan vierähtää vuosia.
– Moni joutuukin turvautumaan ulkomaisiin siittiöihin, jos ei suomalaisia ole riittävästi tarjolla, Pia kertoo.
Tanskassa on kaksi suurta spermapankkia, joista siittiöitä usein tilataan.
– Siellä noudatetaan Suomen kanssa samaa lainsäädäntöä, joten siksikin sieltä on hyvä tilata. Ja siellä valikoima on laaja.

Varsinkin heteroparit toivovat yleensä, että lapsi muistuttaisi ulkonäöllisesti mahdollisimman paljon vanhempiaan. Sen vuoksi lahjoitettu sukusolu pyritään saamaan henkilöltä, joka muistuttaa vanhempia.
– Ja sukusolua toivotaan nimenomaan suomalaiselta. Naisparit sen sijaan saattavat joskus toivoa jotain muutakin alkuperää olevia siittiöitä, toivoessaan esimerkiksi välimerellisiä piirteitä.

InOva Klinikan lahjoitussiittiöitä käyttävistä asiakkaista noin puolet on naispareja. Toinen puoli jakaantuu heteropariskuntien ja itsellisten naisten kesken. Myös munasolujen luovuttajia kaivataan. Munasolujen suurin vastaanottajaryhmä ovat heteropariskunnat, joissa nainen on useimmiten jo yli 40-vuotias, eikä raskaus omien munasolujen voimin enää onnistu.

Kaikki luovutetut siittiöt pakastetaan, ja niitä voidaan sen jälkeen sulattaa ja ottaa käyttöön milloin vain. Siittiöitä säilytetään maksimissaan 15 vuotta. Sen sijaan munasoluja käytetään aina tuoreena, koska ne kärsisivät pakastuksesta liikaa.
– Munasolujen kohdalla aikataulujen yhteen sovittaminen onkin isompi palapeli. Meidän täytyy toivoa, että luovuttajalle sopii aloittaa ohjelmoitu hormonihoito silloin, kun vastaanottaja toivoo raskauden alkavan, jotta munasolut saadaan tuoreeltaan käyttöön, kätilö Sanna Markkanen kertoo.
Hormonihoidon avulla munarakkuloita pyritään kypsyttämään kymmenkunta kappaletta. Niistä saadaan yleensä alulle vähintään se yksi toivottu raskaus.
– Tavoitteena on saada useampiakin hyvälaatuisia alkioita, joita voidaan pakastaa myöhempää käyttöä varten. Pakastettuna alkiot ovat helpommin käytettävissä, mikäli lapsia halutaan enemmän. Näin koko prosessia ei tarvitse aloittaa aina ihan alusta, Pia jatkaa.

 

Kuka sopii luovuttajaksi?

Siittiöiden luovuttajaksi sopii terve 18–42-vuotias mies. Munasolujen luovuttajaksi taas terve 18–34-vuotias nainen. Luovuttajat rekisteröidään Valviran luovuttajarekisteriin ja mahdollinen hoidoista syntyvä lapsi saa 18 vuotta täytettyään selvittää sukusolujen lahjoittajan henkilöllisyyden.
– Lahjoittajalla tai lapsella ei kuitenkaan ole mitään juridisia oikeuksia tai velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Lahjoittaja ei automaattisesti saa tietoa siitä, onko hänen luovuttamistaan sukusoluista lähtenyt käyntiin raskauksia, mutta hän saa sitä halutessaan kysyä klinikalta, Pia Allinen kertoo.

Nykyinen hedelmöityshoitolaki, jonka mukaan luovuttajat nyt rekisteröidään, astui voimaan vuonna 2007. Ensimmäiset lain säätämisen jälkeen luovutetut sukusolut ja niistä syntyneet lapset ovat nyt siis 12-vuotiaita. Heidän täysi-ikäisyyteensä on vielä matkaa.
– Vasta sitten näemme, moniko haluaa täysi-ikäisenä saada tietoonsa luovuttajan henkilöllisyyden. Edellyttäen tietenkin, että lapselle on edes kerrottu lahjasolualkuperästä.
Lahjasolualkuperästä kertomista suositellaan nykyisin voimakkaasti.

Sukusolujen lahjoittajille tehdään lain mukaiset infektiotutkimukset, jotka tarkoittavat testejä HIVin, B- ja C-hepatiittien, kupan sekä klamydian ja tippurin varalle. Lisäksi lahjoittajaksi pyrkiville tehdään terveysselvitys.
– Ei luovuttajan tarvitse olla mikään superihminen tai mahtiurho, vaan ihan kaikki tavalliset terveet ihmiset käyvät, Sanna Markkanen naurahtaa.
Vastaanottaja saa tietää luovuttajasta vain pituuden, painon, silmien ja hiusten värin sekä etnisen taustan. Esimerkiksi koulutuksella ei ole mitään merkitystä luovuttajaksi sopivuuden suhteen.
– Tyypillisin siittiöiden luovutusikä on ollut noin 30 vuotta ja munasolujen luovuttajilla taas 20–30 vuotta, Pia ja Sanna arvioivat.
Luovuttajia ja klinikan asiakkaita käy Kuopiossa ympäri Suomen, mutta eniten noin 100 kilometrin säteeltä.

 

Jatkuva pula:

  • Suomalaisia siittiöitä kaivataan jatkuvasti.
  • Yleensä lahjoittaja käy luovuttamassa spermaa vastaanotolla 5–10 kertaa, jotta siittiöitä saadaan säilöttyä tarpeeksi.
  • Ensin sperma on kuitenkin tutkittu riittävän laadukkaaksi.
  • Siittiöt säilötään nestetyppeen pienissä erissä. Yhdestä luovutuksesta saadaan yleensä useita eriä.
  • Sukusolun lahjoittajalle korvataan luovutuksesta aiheutuvat kohtuulliset kulut. Miehille yleensä noin 300–500 €, naisille 400–700 €.