Läheisen sairaus on kriisi omaisellekin

Myös omainen on vaarassa uupua läheisen sairastuessa psyykkisesti. Kuva: Agata Anttonen / Keskisuomalaisen arkisto

Kun läheinen sairastuu psyykkisesti, kaatuu koko arjen pyörittäminen monesti omaisen niskaan.

Kun läheinen sairastuu psyykkisesti, jäävät omaiset yleensä raskaan taakan kantajiksi. Kuopiolainen Maija (nimi muutettu) haluaa kertoa oman tarinansa lisätäkseen tietoa mielenterveysomaisten tukipalveluista. Mielenterveyden ongelmat ovat edelleen tabu, ja Maija sanoo, että omaisellekin on raskasta, jos ei läheisen sairastamisesta voi kertoa kaikille.
– Fyysisistä sairauksista puhutaan helpommin. En minäkään voinut ja halunnut töissä kaikille kertoa puolisoni tilanteesta. Se teki tilanteesta entistä raskaampaa, kun taustoista ei voinut olla avoin kaikille.

MAIJAN mies sairastaa masennusta. Masennusjaksoja on ollut ennenkin, mutta viime vuoden puolella alkanut viimeisin jakso oli todella vaikea.
– Mieheni meni erittäin syvään, vakavaan masennukseen. Viikon sisällä hän meni toimintakyvyttömäksi, hän kärsi unettomuudesta, eikä enää puhunut. Fyysisenä oireena seurasi verenpaineiden kamala nousu.
Kun Maija vei miehensä ensi kertaa lääkärille, epäiltiin aluksi sydämen toimintaa, somaattisista oireista johtuen. Sydämestä ei kuitenkaan löytynyt vikaa, ja mies päästettiin kotiin.
– Oireet vain pahenivat ja kun menimme uudelleen päivystykseen, mieheni oli jo täysin puhumaton. Minun piti kertoa asiat hänen puolestaan.

PÄIVYSTYKSESSÄ oireet ja miehen tilanne piti kertoa Maijan mielestä ihan liian monta kertaa, monelle eri henkilölle.
– Tuntuu, että hoitoon pääsy oli todella vaikeaa. Ja entäs sellainen ihminen, jolla ei ole omaista pitämässä hänen puoliaan? Eihän miehenikään olisi yksin pärjännyt, eikä myöskään olisi osannut itselleen pyytää apua.
Kun Maijan mies lopulta pääsi Julkulaan hoitoon, oli ensimmäinen tehtävä saada hänet lepäämään. Hänet lääkittiin uneen, jotta esimerkiksi yliväsymyksestä nousseet verenpaineet saataisiin laskemaan. Hoitojakso jäi Maijan mielestä kokonaisuudessaan hyvin lyhyeksi.
– Pian hänet kotiutettiin resepti kourassa ja siirrettiin avohoidon puolelle, vaikka hän oli edelleen täysin toimintakyvytön. Jos ei hän voi kunnolla huolehtia itsestään, miten hän muistaa ottaa lääkkeet ja huolehtia itsensä sovittuun aikaan vastaanotolle, Maija päivittelee.
Vaikeasti masentunut ei myöskään välttämättä pysty organisoimaan ja järjestämään päiväänsä terveen tavoin. Masennus vaikuttaa myös muistiin.
– Jos masentuneesta aamulla tuntuu sille, ettei koko päivä ole sen arvoinen, että nousisi sängystä, niin ei hän silloin tee sitä myöskään avohoidon tapaamisen vuoksi.

LÄÄKKEIDEN vaikutuksesta Maija kuvailee miehensä muuttuneen aivan toiseksi ihmiseksi.
– Hän ei ollut se mies, kenet tunnen. Koska hänellä itsellään ei ollut sairaudentunnetta, hän ei halunnut syödä lääkkeitä. Nopeasti oltiin takaisin lähtöpisteessä. Avohoito onnistuu vasta sitten, kun potilas itse ymmärtää oman tilanteensa ja on motivoitunut tarjottuun apuun ja haluaa ottaa hoitoa vastaan.
Kuuden kuukauden aikana Maijan mies kävi kolme kertaa Julkulassa, ennen kuin oikea hoitomuoto löytyi. Lääkehoito yksinään ei antanut vastetta, joten miehelle annettiin sähköhoitoa.
– Silloin hän oli pidemmän jakson sairaalassa. Näin hänen silmistään heti ensimmäisen sähköhoidon jälkeen, että tuttu ihminen alkaa tulla takaisin. Miehen olemus muuttui jälleen entiseksi.
Tällä hetkellä miehen ylläpitohoito on kunnossa, ja hän on palannut töihin kahdeksan kuukauden sairausloman jälkeen.

LÄHEISEN sairastuessa psyykkisesti, kaikki vastuu arjesta kaatuu omaisen niskaan. Omainen jää yksin pyörittämään arkea tässäkin tapauksessa kahden aikuisen edestä.
– Se on kriisi omaisellekin, hekin tarvitsevat silloin apua. Arjessa kaikki muuttuu, perheen roolit muuttuvat ja vastuu kasaantuu. Omaisen on hoidettava kaikki ja se on älyttömän raskasta. Pitää käydä töissä, pyörittää arkea, hoitaa mahdollisesti lapset, käydä kaupassa ja omaisen hoitokeskusteluissa. Hätä siitä, saako omainen oikeanlaista hoitoa ja apua. Pitää jaksaa kestää lääkkeenvaihtorumbat, jos annettu lääke ei toimikaan, Maija luettelee.

SIIHEN Maija on pettynyt, ettei mielenterveysomaisille monesti tarjota tarpeeksi apua. Keskusteluapua on kyllä saatavilla, jos tietää mistä etsiä. Maija onneksi tiesi jo entuudestaan Savon Mielenterveysomaiset FinFamin toiminnasta, ja osasi heti ottaa sinne yhteyttä. Siellä Maija on saanut sekä yksilöllistä keskusteluapua, sekä käynyt vertaistukiryhmissä, joita hän pitää äärimmäisen tärkeinä jaksamisen kannalta. Mutta sairaalassa kukaan ei kysynyt omaiselta mitä tälle kuuluu, tai kertonut, mistä voisi hakea apua.
– Omaisen tilanne on todella raskas, ja omainenkin on vaarassa sairastua, jos ei saa apua. Itse koin, että kun on kriisi päällä, haluaisin äkkiä saada tiedon, mistä voin saada apua. Ettei sitä tietoa tarvitsisi lähteä itse etsimään, kun ei kaikilla ole siihen voimavarojakaan. Olisi auttanut, jos joku mieheni hoitohenkilökunnasta olisi vaikka tyrkännyt lapun käteen, jossa on numero, johon omainen voi tarvittaessa soittaa.

MAIJA sanoo, että miehensä sairastelun aikana hän vain suoritti arkea. Se aika on sumun peitossa. Omaisella ei ollut varaa uupua, tai perheen arki lakkaisi pyörimästä.
– Vertaistukiryhmässä saa puhua samassa tilanteessa olevien kanssa, ja se on ensiarvoisen tärkeää.
Jos ei ole kokenut mielenterveysomaisena olemista, on kenties hankalaa ymmärtää, mitä toinen kokee. Lisäksi Maija ei halunnut kuormittaa esimerkiksi muita sukulaisia liikaa puhumalla vain miehensä vaikeasta tilanteesta.
– Vertaistukiryhmä on ollut todella hyvä. Monesti itsellä on olo, ettei kenelläkään muulla ole tällaista tilannetta, eikä kukaan voi ymmärtää. Mutta vertaistukiryhmässä on saanut huomata, että ihmisiä todellakin on samanlaisessa tilanteessa ja he kokevat samoja juttuja ja tunteita.

MIELENTERVEYSOMAISELLA on lupa huokaista ja alkaa käsitellä asiaa vasta, kun sairas läheinen on paremmassa kunnossa, tuumaa Maija. Moni saattaa romahtaakin siinä vaiheessa, kun väsyttävä vastuujakso loppuu.
– Itsellä tuli lähinnä helpotus, että vihdoin minäkin saan olla olemassa ja tehdä jotain, kun ei tarvitse olla kaikesta vastuussa. Ei siinä paljon ehtinyt muuta harrastaa, kun läheinen sairasti. Nyt voimme jo yhdessäkin tehdä asioita, joista pidämme, ja joita teimme ennen sairastumista.

Vertaistukea Kuopiossakin

Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami tekee valtakunnallisesti työtä mielenterveysomaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Järjestöön kuuluu keskusliiton lisäksi 17 alueellista jäsenyhdistystä. Savon alueella toimii vuonna 1992 perustettu yhdistys, Savon mielenterveysomaiset – FinFami ry. Yhdistyksen toimintaan kuuluu muun muassa vertaistuki, erilaiset tapahtumat, virkistys, tuetut lomat, koulutus ja edunvalvonta.
Seuraavia tapahtumia Kuopiossa ovat: Avoin vertaisryhmä aikuisille, joiden vanhempi tai sisarus oireilee tai sairastaa psyykkisesti, maanantaina 22.10., avoin ikäomaisten ryhmä keskiviikkona 24.10. ja avoin luento- ja keskustelutilaisuus häpeästä irti päästämisestä torstaina 1.11. Lisätietoja vastaavalta omaistyöntekijältä Tiina Puraselta tai omaistyöntekijä Johanna Björniltä.