Läsnäolo on vähimmäisvaatimus

Poliitikot haluavat loistaa liian monilla areenoilla.

Samuli Voutila on toiminut Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtajana. Hän on valtuustoryhmänsä varapuheenjohtaja sekä kansanedustajaehdokas. Nuori mies esiintyy valtuustossa ärhäkkäästi ja kunnianhimoisesti. Lautakunnan kokouksissa hän ei ole käynyt yli puoleen vuoteen (ks. sivut 2–3). Tätäkö on se kansan asialla oleminen?

Voutila ei varmasti ole ainoa eduskuntaan pyrkivä, joka pakkomielteisesti haluaa loistaa monilla eri areenoilla. Poliitikot erehtyvät, jos luulevat saavansa ihailua hallintopaikoistaan. Kotisivuillaan he kertovat rinta rottingilla tehtävistään kunta- ja maakuntahallinnossa, kuulumisestaan kuntien tytäryhtiöihin ja firmojen hallituksiin. Kehumistarkoituksessa esitetyt ansioluettelot kertovat ahneudesta, eivät pätevyydestä. Sitä paitsi esimerkiksi kunnallisiin yhtiöihin tarvittaisiin talouden osaajia, ei niinkään edustajia kansan syvistä riveistä.

Kuntavaalien jälkeen käydään valtuustokauden verisin kahakka. Näissä taisteluissa demokratian ritareiden keskinäiset suhteet kärjistyvät. Jotkut jättävät entisen puolueensa kostona, koska he eivät saaneet mieleistään paikkaa. Kun lautakunnan paikka napsahtaa, vähimmäisvaatimus on se, että on avaa kokouskuoren ja istuu kokouspöytään tai että ainakin varahenkilö näyttäytyy pulpetissa.
Puolueiden kuuluu valvoa, että kunnan isät ja äidit vaivautuvat paikalle. Perussuomalaiset paasaavat sivuillaan, ettei suoraa puhetta saa pelätä. Sanon suoraan, että on epäeettistä ottaa paikka ja olla poissa kokouksista kuukausikaupalla. Jos poissaololle on pätevä syy, vastuu siirtyy varajäsenelle.

Ahneita ovat myös puolueet. Puolueille ääniharavat merkitsevät vallan lisäksi rahantuloa. Äänimäärä tietää paikkoja ja paikoista maksetaan palkkioita, joista puolueet vetävät 15-20 prosentin veron poliittiseen toimintaan. Tämän vuoksi puolueet kiikuttavat kansanedustajia, ministereitä, missejä, näyttelijöitä ja urheilusankareita ja muita urotekoja tehneitä henkilöitä kaikkiin mahdollisiin vaaleihin.

Puolueet ja ehdokkaat eivät hallitse vallanhimoaan, jos vaalikelpoisuuteen ja esteellisyyteen ei puututa kuntalaissa tai johtosäännöissä. Varahenkilörumba, sekavien roolien sirkus ja samojen naamojen ongelma pahenee, jos kunta- ja eduskuntavaalien lisäksi kansalaisia aletaan juoksuttaa maakuntavaaleissa.