Laura Meriluoto: ”Kiipeilin mielelläni puissa ja kävin metsäretkillä”

Lapsuuskuvassa Laura testaamassa tuliterää 2-vuotislahjaksi saamaansa polkupyörää. Kuva: Meriluodon albumi

Laura Meriluoto, 33, sosiaalialan järjestötyöntekijä

”Lapsuudenkotini sijaitsee Kuusankoskella, jossa asuin 20-vuotiaaksi asti, eli siihen saakka, kunnes muutin Kuopioon opiskelemaan. Perheeseeni kuului vanhemmat, neljä vuotta nuorempi pikkusisko sekä erilaisia lemmikkejä. Lapsuudenkotini oli hyvä ja turvallinen. Asuimme rauhallisella alueella ja ympärillä oli paljon leikkikavereita.
Olin lapsena äidin mukaan kiltti, tottelevainen ja nopea oppimaan. Osasin kuulemma myös kiukutella, jos jotkin asiat eivät menneet kuten halusin. Äiti muistaa myös, että olin peleissä hyvin voitontahtoinen ja tykkäsin pienestä pitäen kovasti eläimistä.

Lapsena tykkäsin liikkua luonnossa. Kiipeilin mielelläni puissa ja kävin vaarini kanssa metsäretkillä tarkkailemassa lintuja. Luonto ja eläimet olivat lähellä sydäntäni, ja muistankin jo aika pienenä liikkuneeni ystäväni kanssa lähimetsissä keräilemässä roskia. Teimme jopa oman laulun roskanheittäjistä, jotka vastuuttomasti pilaavat luontoa.

Viihdyin lapsena myös isäni käsityöverstaalla, jossa puuhailtiin kaikenlaista. Sieltä varmaankin sai alkunsa myös kiinnostukseni tekniikkaa kohtaan.

Lapsena luin todella paljon. Löysin kirjastosta fantasiakirjahyllyn, joka vei lopullisesti mennessään. Muistan, miten vaikeaa oli joskus lähteä aamulla kouluun, kun oli jännittävä kirja kesken. Silloin jokainen hetki piti käyttää hyväksi, ja kirja oli kädessä jopa hampaita pestessä.

Olin aika tiedostava lapsi, ja mietin paljon sitä, mitä maailmassa tapahtuu. Ala-asteikäisenä minua vaivasivat erityisesti tuotantoeläinten kohtelu ja rasismi, joka siihen aikaan näkyi jonkin verran myös koulussamme. Käytin viidennen luokan koulukuvassa natseja vastustavaa rintamerkkiä. Oman mielipiteen näkyvä ilmaiseminen tuntui silloisessa ilmapiirissä tärkeältä.”

  • Sarjassa tutut savolaiset muistelevat lapsuuttaan.